Kalamaraton meni meidän joukkueelta aika tavalla penkin alle. Viime hetken joukkuemuutokset nostivat kisa-autoon vanhimman tytön ja huoltajaksi isäni, jonka tehtävänä oli lähinnä auttaa tyttöä. Suunnitelmat menivät siis kolmannen jäsenen osalta uusiksi. Vaikuttihan se tietysti meidän kahen muunkin toimintaan. Myös veden kylmyys aiheutti sen, että kalat eivät tulleet meidän valmiiksi viime vuonna katsomille paikoille eli erityisesti kymppisuunnitelmatkin menivät vielä perjantaina uusiksi. Itse kisasta ei hirveästi ole kerrottavaa. Ainakaan kovin positiivisia asioita. Se kuitenkin pitää sanoa, että Höpsö veti meistä kolmesta parhaimman kisan. Vaikkei ollut kuin lauantaina iltayhteentoista mukana ja sunnuntaina puoli ysiltä eteenpäin. Ilman tyttöä tulos olisi ollut vielä paljon rumempi. Eikä kuvia tietenkään tullut otettua. Paitsi pari elispinnaa, jotka onnistuin kaikesta huolimatta saamaan. Nimittäin kivennuoliainen ja siloneula, jonka haavitsin rannalta, vaikkei siitä kisassa pinnaa saanutkaan.
Kisa lähti alusta alkaen menemään päin peetä. Piti ottaa aluksi nopea kirre ja täplis Honkaluodosta plus mahdollisesti muita peruslajeja. Kumpaakaan ei silloin siitä saatu. Likalla oli kyllä kirre kiinni, vaikka sillä hetkellä yritti täplistä. Pieni koukku ei ainakaan helpottanut... Sekotti taas lisää pakkaa kympin osalta. Kymppi kuitenkin saatiin lopulta pikkasen vajaassa kolmessa tunnissa kasaan.
Siitä jatkuikin sitten pummien ja tyhjän pyytämisen aikakausi. Törö pummattiin, mutta siitä mestasta saimme mato-ongella reilu kymmensenttisen hauen. Ilmassa törö käväisi kyllä. Jos ei pummia tullut, niin pitkään meni melkein jokaisen lajin kohdalla. Ruutana tuli nopeasti. Suutari taas antoi odottaa itseään. Silakka saatiin taas nopeasti (viritelmät toimii), mustatokkoa ei onnistuttu sitten taas koukuttamaan.
Isoinkin kuha jäi KAKSI senttiä alamitasta. Tärppejä oli kyllä vaikka muille jakaa, mutta salakkatäkyyn eivät jääneet kiinni.
Piikkimonni käytiin vielä hakemassa Höpsön mukana ollessa, ennekuin tiputettiin likka ja isäni kotiin matkalla lirkkimestoille.
Sitkeästi tyttö mukana jaksoi, eikä olisi vielä tuossa vaiheessakaan halunnut kotiin. Luvattiin kyllä aamusta hakea mukaan.
Lirkkilajit olivat suht nopeita. Paitsi liejutokko ja kivinilkka. Yksi ainoa nilkka nähtiin, mutta sekään ei suostunut koukkua huolimaan. Pieniä tokkoja lirkittiin mukaan. Hyvässä uskossa oltiin, että liejutokko oltaisiin saatu, mutta ei.
Sorva sentään käytiin hakemassa tutusta paikasta, josta se on jo kahtena vuonna saatu heti. Sekään kun ei vielä tässä vaiheessa ollut eteen sattunut.
Seuraavaksi yritettiin vielä kuhaa ja sitten vähän toutainta, mutta ei...
Lahnakin uupui vielä ja seipi ja säyne ja ja ja ja...
Lahnaa ja seipiä siis onkimaan. Seipi kävi jo kerran kädessä ja toisen kerran tippui hieman ennen. 2,5 tuntia yritettiin. Käytiin kotona aamukahvilla ja hakemassa Höpsö mukaan lahnajahtiin. Vaan ei. Oli likka käyttänyt jo onnensa lauantain puolella. Lahnaa ei nähty kuin muilla kiinni. Säynettä ei ehditty oikeastaan edes yrittämään, kun sitä Mustaa Pekkaa yritettiin saada pois käsistä. Kirrekin nappasi pohjasta maissiin. Ei vaan pysynyt sekään kiinni, että olisi saatu rannan kuivemmalle puolelle.
Sorvaan siis loppuivat meidän lajit, kun sen lahnan perässä mentiin enempi tai vähempi loppukisa.
Loppujen lopuksi jäi vähän paha maku suuhun. Lahnan ongintaan käytettiin kuusi tuntia aikaa,
4 kiloa mäskiä ja saaliina kauhee kasa salakoita, muutamia isoja särkiä ja pasureita.
Hyvää mieltä kuitenkin tuotti Höpsön jaksaminen ja into maratonille. Vaikka sunnuntaiaamusta oli kuulema käsi kipeänä edellisen päivän kalastuksesta.
Toisaalta en tiedä jaksanko vetää joukkuetta ensi vuoden maratonilla. Nyt on takki aika tyhjä. Kaikki ne yksinäiset tunnit jonkun lätäkön rannalla ongen kanssa tyhjää pyytämässä tai ne lukemattomat tunnit netissä mahdollisia vinkkejä etsiessä tai sitten ne moneen kertaan luetut kalastot, kalaoppaat yms. Entäs ne todella vähiin jääneet yhteiset maratonharjoitustunnit.
Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki turhaan. Ei me voittoa edes lähdetty hakemaan, vaan nopeeta kymppiä ja onnistumisia. Kummassakaan ei onnistuttu. Paitsi että Höpsö sai onnistumisia. ykköskappaleita tytölle kertyi 7, minulle 8 ja Tamolle 6
Isot onnittelut voittajille eli Siloneulalle. Onnittelut myös kaikille muille kisan läpi vetäneille.
Kiitokset kaikille vinkkejä ja apua antaneille.
Katsotaan osallistutaanko ensi vuonna vai kokeillaanko Höpsön kanssa Stadionkea.
Kireitä...
Niin ja se kuva niistä eliksistä. Pahoitteluni kuvan laadusta. Muistaakseni siinä puolen neljän aikoihin kännykameralla otettu.
