Sivut

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

pikkasen päivitystä

Vaikka melkein kaikki seuraamani blogit ovat pikkuhiljaa yksi toisensa jälkeen hiljentyneet, niin minä kuitenkin laitan nyt vähän kuvapäivitystä tässä hirvikauden aloituksen kunniaksi.

 Lasten kanssa kiekonheittimillä leikkimistä. Kävin pitkästä aikaa ampumassa kiekkoja.




Tunnistusta porukoille
Se. viisipiikki
Höpsön sorva

purkkari tuli myös haettua. Harrille kiitokset koordinaateista




Erään hauen kanssa taistellessa eversti Johan August Sandels valitettavasti kaatui, joten piti kaivaa potero turhien tappioiden välttämiseksi...


















Suutarinkin kävin jossain vaiheessa onkimassa.




Porukoitten mökillä


Touhon elis


 Ritariperhosen toukka.















 Kireitä...




perjantai 26. kesäkuuta 2015

Alkukesää 2015

Nyt mennäänkin vaihteeksi enimmäkseen kuvilla. Harvinaista... Maratonin jälkeen keskitytty paikkailemaan lajeja, jotka jäi maratonilla saamatta ja tietenkin kekaroiden kanssa käyty ongella. Parhaimmassa tapauksessa saatu yhdistettyä nämä molemmat :)
Ensimmäinen paikattu laji. Pienestä oli kiinni. Vähän hienosäätöä välineistöön, niin nousi helposti...

Seuraavaksi paikattiinkin sitten silakkakolo. Minä ja Höpsö napattiin molemmat siitä pinnat. Touho jaksoi jonkun aikaa yrittää, mutta sitten vei muiden leikit mennessään.






Tätä kaveria käytiin parikin kertaa onkimassa.


Tuon edellisen lajin pyydystämisen ohessa tuli pohjaongella oma ennätyskiiskikin. Mittaa kalalla oli tasan 19 senttiä.




Kesäkuun alussa heti koulun loppumisen jälkeen lähdettiin Ranskaan. Näitä kavereita siellä näkyi olevan melkein joka lammessa. Tämä pikkulampi on Louvresta riemukaarelle päin.
Tämä kuva taas on otettu käytännössä Eiffel-tornin alapuolelta...
Oli minulla kevyt matkaonkivapa mukana, mutta tuo kalastuslupakäytäntö, kun ei ihan yksinkertaisimmasta päästä ole ja ranskakaan ei oikein suju...Toisaalta turha kiusata noita vonkaleita liian kevyilla vehkeillä. Suurin osa nähdyistä kaloista oli siinä 3-4 kilon välissä.




Juhannus vietettiinkin sitten Suomenniemellä.
Sieltä taisikin kaikki muut saada uusia pinnoja tälle vuodelle. Paitsi Touho...













Vaikuttaa siltä, että Touho pitää käyttää vähintään kerran viikossa ongella. Sen verran voimakkaaksi käy neidillä muuten vaatimukset kalaan lähdöstä :)

Epelin tyylinäyte :)
kiiskielis




Tyylistä ei pisteitä jaeta, mutta siitä huolimatta Epeli onnistui tuolta reissulta koukuttamaan kolme uutta lajia, joista kaksi elistä :)
Täpliselis













Tässäpä tämä taas tällä kertaa. Ehkä tässä taas jutun juurta löytyy kesän mittaan.
Kireitä siimoja nyt kuitenkin lukijoille.

maanantai 18. toukokuuta 2015

KM-15

Kalamaraton meni meidän joukkueelta aika tavalla penkin alle.  Viime hetken joukkuemuutokset nostivat kisa-autoon vanhimman tytön ja huoltajaksi isäni, jonka tehtävänä oli lähinnä auttaa tyttöä. Suunnitelmat menivät siis kolmannen jäsenen osalta uusiksi. Vaikuttihan se tietysti meidän kahen muunkin toimintaan. Myös veden kylmyys aiheutti sen, että kalat eivät tulleet meidän valmiiksi viime vuonna katsomille paikoille eli erityisesti kymppisuunnitelmatkin menivät vielä perjantaina uusiksi. Itse kisasta ei hirveästi ole kerrottavaa. Ainakaan kovin positiivisia asioita. Se kuitenkin pitää sanoa, että Höpsö veti meistä kolmesta parhaimman kisan. Vaikkei ollut kuin lauantaina iltayhteentoista mukana ja sunnuntaina puoli ysiltä eteenpäin. Ilman tyttöä tulos olisi ollut vielä paljon rumempi. Eikä kuvia tietenkään tullut otettua. Paitsi pari elispinnaa, jotka onnistuin kaikesta huolimatta saamaan. Nimittäin kivennuoliainen ja siloneula, jonka haavitsin rannalta, vaikkei siitä kisassa pinnaa saanutkaan.
Kisa lähti alusta alkaen menemään päin peetä. Piti ottaa aluksi nopea kirre ja täplis Honkaluodosta plus mahdollisesti muita peruslajeja. Kumpaakaan ei silloin siitä saatu. Likalla oli kyllä kirre kiinni, vaikka sillä hetkellä yritti täplistä. Pieni koukku ei ainakaan helpottanut... Sekotti taas lisää pakkaa kympin osalta. Kymppi kuitenkin saatiin lopulta pikkasen vajaassa kolmessa tunnissa kasaan.
Siitä jatkuikin sitten pummien ja tyhjän pyytämisen aikakausi. Törö pummattiin, mutta siitä mestasta saimme mato-ongella reilu kymmensenttisen hauen. Ilmassa törö käväisi kyllä. Jos ei pummia tullut, niin pitkään meni melkein jokaisen lajin kohdalla. Ruutana tuli nopeasti. Suutari taas antoi odottaa itseään. Silakka saatiin taas nopeasti (viritelmät toimii), mustatokkoa ei onnistuttu sitten taas koukuttamaan.
Isoinkin kuha jäi KAKSI senttiä alamitasta. Tärppejä oli kyllä vaikka muille jakaa, mutta salakkatäkyyn eivät jääneet kiinni.
Piikkimonni käytiin vielä hakemassa Höpsön mukana ollessa, ennekuin tiputettiin likka ja isäni kotiin matkalla lirkkimestoille.
Sitkeästi tyttö mukana jaksoi, eikä olisi vielä tuossa vaiheessakaan halunnut kotiin. Luvattiin kyllä aamusta hakea mukaan.
Lirkkilajit olivat suht nopeita. Paitsi liejutokko ja kivinilkka. Yksi ainoa nilkka nähtiin, mutta sekään ei suostunut koukkua huolimaan. Pieniä tokkoja lirkittiin mukaan. Hyvässä uskossa oltiin, että liejutokko oltaisiin saatu, mutta ei.
Sorva sentään käytiin hakemassa tutusta paikasta, josta se on jo kahtena vuonna saatu heti. Sekään kun ei vielä tässä vaiheessa ollut eteen sattunut.
Seuraavaksi yritettiin vielä kuhaa ja sitten vähän toutainta, mutta ei...
Lahnakin uupui vielä ja seipi ja säyne ja ja ja ja...
Lahnaa ja seipiä siis onkimaan. Seipi kävi jo kerran kädessä ja toisen kerran tippui hieman ennen. 2,5 tuntia yritettiin. Käytiin kotona aamukahvilla ja hakemassa Höpsö mukaan lahnajahtiin. Vaan ei. Oli likka käyttänyt jo onnensa lauantain puolella. Lahnaa ei nähty kuin muilla kiinni. Säynettä ei ehditty oikeastaan edes yrittämään, kun sitä Mustaa Pekkaa yritettiin saada pois käsistä. Kirrekin nappasi pohjasta maissiin. Ei vaan pysynyt sekään kiinni, että olisi saatu rannan kuivemmalle puolelle.
Sorvaan siis loppuivat meidän lajit, kun sen lahnan perässä mentiin enempi tai vähempi loppukisa.
Loppujen lopuksi jäi vähän paha maku suuhun. Lahnan ongintaan käytettiin kuusi tuntia aikaa,
4 kiloa mäskiä ja saaliina kauhee kasa salakoita, muutamia isoja särkiä ja pasureita.
Hyvää mieltä kuitenkin tuotti Höpsön jaksaminen ja into maratonille. Vaikka sunnuntaiaamusta oli kuulema käsi kipeänä edellisen päivän kalastuksesta.
Toisaalta en tiedä jaksanko vetää joukkuetta ensi vuoden maratonilla. Nyt on takki aika tyhjä. Kaikki ne yksinäiset tunnit jonkun lätäkön rannalla ongen kanssa tyhjää pyytämässä tai ne lukemattomat tunnit netissä mahdollisia vinkkejä etsiessä tai sitten ne moneen kertaan luetut kalastot, kalaoppaat yms. Entäs ne todella vähiin jääneet yhteiset maratonharjoitustunnit.
Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki turhaan. Ei me voittoa edes lähdetty hakemaan, vaan nopeeta kymppiä ja onnistumisia. Kummassakaan ei onnistuttu. Paitsi että Höpsö sai onnistumisia. ykköskappaleita tytölle kertyi 7, minulle 8 ja Tamolle 6

Isot onnittelut voittajille eli Siloneulalle. Onnittelut myös kaikille muille kisan läpi vetäneille.
Kiitokset kaikille vinkkejä ja apua antaneille.
Katsotaan osallistutaanko ensi vuonna vai kokeillaanko Höpsön kanssa Stadionkea.

Kireitä...

Niin ja se kuva niistä eliksistä. Pahoitteluni kuvan laadusta. Muistaakseni siinä puolen neljän aikoihin kännykameralla otettu.




lauantai 21. maaliskuuta 2015

siian ongintaa ja kevätlirkkiä

Jäät lähteneet jo ajat sitten täältä etelärannikolta. Ainakin suurimmalta osalta. Siikaongelle siis pääsee. Pari kertaa käyty nyt niitä jahtaamassa. Ei siikoja... vierestä kyllä saatu, mutta ei minulle eikä Höpsölle, joka oli toisella kerralla mukana. Edelleen puuttuu siis ongittu siika minun listoilta. Ehkä se on vaan, että laji, jossa pitää tuurilla kalojen osua kohdalle, niin ei se kyllä minun onkeeni silloin satu... Voi silläkin tietysti olla vaikutusta, että ei yleensä ole aikaa kuin se pari kolme tuntia, kun pitää jo kiirehtiä kotiin.
No toisella reissulla Höpsön kanssa kierreltiin siinä rantsua ja huomattiin kolmipiikkejä kaislojen tynkien seassa. Pikaseen lirkkivermeet repusta ja toukkaa syötiksi. Pieniä olivat ja niille pikkasen liian iso koukku, mutta löytyi sieltä sitten isompikin joka onnistui saamaan koukun suuhunsa sen verran pitkäksi aikaa, että kala saatiin käteen ja kuvattavaksi.

Nyt huolehdittiin heti alkuunsa kolmipiikki haltuun, kun se likkaa kovasti harmittavasti jäi viime vuonna puuttumaan kalafongauslistan tarrarivistöstä.

Keskiviikkoiltana töistä tullessa kattelin, että merenlahdet näyttää ihan tyyniltä. Siitä sitten ehdottamaan Höpsölle, että lähdetäänkö lirkkimään. Eipä tuota sen enempää tarttenut houkutella. Odottihan siellä rantavesissä uusia eliksiä vaikka kuinka paljon.

Rantaan päästessä olikin jo ihan pimeää ja pian löytyi ensimmäinen kivinilkka, joka kuitenkin hävisi sillä aikaa kun sähläsin syötin kanssa. No pian huomattiin seuraava, jonka likka onnistui koukuttamaan uudeksi elikseksi.

Seuraavaksi pilkottikin kivisimpun pää kivenkolosta. Koukku toukanpaloineen tipahti suun eteen, josta se katosi samantien suun uumeniin ja Höpsön toinen elis sille illalle tipahti haavin syvyyksiin.

Sitten alkoikin hietatokkojen metsästys. Pieniä olivat. Ja nirsoja... Pienempikoukkuinen lirkkivapa jäi kiiressä autoon, enkä alkanut enää vaihtamaan tapsia, kun kotiinlähdön aika läheni uhkaavasti.
No hietatokko jäi saamatta. näytin minä likalle kalan, kun haavilla sen pyydystin, mutta sitä ei lasketa.
Sitten alkoikin olla kotimatkan aika ja huomasin, että en ollut itse yhtään kalaa koukuttanut, kun olin keskittynyt jeesimään likkaa.

Rantaa pitkin palatessamme etsin pikaisilla silmäyksillä josko näkisin jonkun fisun itsellenikin uudeksi pinnaksi tälle vuodelle. Kivinilkkahan sieltä löytyi. Pikaisen koukuttamisen ja kuvauksen jälkeen pääsi jatkamaan matkaansa.
Samassa huomasinkin pohjassa toisen kalan, jota en heti tunnistanutkaan, mutta mutuhan se suostui pienen houkuttelun jälkeen syötin huolimaan. Haavi pelasti tällä kertaa tilanteen. Samantien, kun sain haavin alle, kala irtosi koukusta, mutta tippui onneksi siis haaviin.

Tuollaiseenkin törmäsimme. Eikös nuo siiat just näitä vetele eväikseen tällei keväällä?


Ei ihmekkään, että normimato toimii syöttinä. Ensisilmäyksellä katoin, että siianonkijalta jäänyt mato rantaveteen.

Kattellaan millon sitä taas kerkiäis siikaongelle, mutta kun sitä olis niin paljon muutakin...
Kireitä siimoja taas kaikille. Erityisesti teille lukijoille :)