Helmikuussa muutama hassu pilkkireissu. Saaliina kokemusta, kaksi lajipinnaa, ahvensilppua ja uintireissu.
oliks se tuonne? vai minne? |
GEN.2 fishframe ja kiiski |
Sunnuntaina 15.2 Menin tuohon Kalasataman viereen pilkille. Suurimmaksi osaksi jäätä oli 20-30 senttiä. Kulkiessani kairailin ahkerasti ja mittailin jään paksuutta, mutta eräällä kohdalla jää ohenikin 20 sentistä noin 5 senttiin. Vain viiden metrin matkalla. Olin jo kääntymässä takaisinpäin, kun jää näytti epäilyttävältä. En kuitenkaan ehtinyt, kun pehmennyt jää pettikin. No kaira ja reppu kädestä kauemmas jäälle. Jaloilla potkimalla avustaen ponnistin takaisin jäälle. Siitä lyhyt siirtymä rantsuun ja pikkumatka kotiin kuivattelemaan vermeitä.
On tässä Helmikuun aikana tullut askarreltua kaikennäkösiä tekeleitäkin, joista kuvia vähän tuossa alempana.
lähikuvaa morrivavasta |
tupsakkeita lähempää... |
Näihin kuviin ja tunnelmiin :)
Olkaa ihmiset oikeesti varovaisia siellä jäällä.
Ainakin täällä etelässä ne on TODELLA petollisia nyt, kun kerran pääsevät yllättämään minutkin, joka on aina pitänyt itseään varovaisena jäällä liikkujana.
Vanhempien muksujen hiihtolomalla lähdettiinkin käymään pikkusiskoni luona Pohjois-Savossa. Pilkkivehkeetkin pakattiin mukaan, jos vaikka jäät kestäisivät siellä suunnalla :)
Aamupäivällä kävin ensin itse tutkimassa paikkoja. Kukaan ei ollut pilkkinyt järvellä pitkiin aikoihin. Ainakaan jälkiä ei lumihangessa näkynyt. Ihan koko järveä en kiertänyt :), mutta siellä missä kävin ei näkynyt kuin suksien ja moottorikelkan jäljet.
Kovaa teräsjäätä oli vielä tasaisesti reilut 40 senttiä ja luntakin 20 senttiä siinä päällä.
Kunto meinasi loppua kesken, kun suojakelien jälkeen oli pakkanen kovettanut lumenpinnan niin, ettei se aivan kantanut. Tummia ahvenia (kuten kuvasta näkyy) nousi humuspitoisesta vedestä, joka avannolta tasan se yksi kappale. Enempää ei kuulunut, vaikka mitä teki. Ruoka-ajan lähestyessä jätin lähirannan avannot rauhoittumaan iltapäivään, että muksut saisivat kaloja niistä, kun kerran kaloja tuntui olevan, mutta hyvin hyvin varovaisina.
Päiväuniajan jälkeen en sitten kuitenkaan saanut mukaani kuin vanhimman tyttäreni.
Pilkkitutka näyttikin, että nyt oli parvi paikalla. Aivan kuhisemalla pientä ahventa. Seassa vähän vauraampaakin.
Varovaista syönti oli kuitenkin. Reilun puolen tunnin pikapyrähdyksen tuloksena oli likalla kuusi ahventa ja minulla ensimmäinen särki tälle vuodelle.
rutilus rutilus |
Kireitä taas tällä erää. Itse taidan alkaa odottelemaan avovesikautta, kun ikkunasta katsoo ulos ja säätiedotusta, niin voi olla, että täällä se alkaa jo hyvinkin pian.