Sivut

torstai 4. joulukuuta 2014

Syksyä 2014

Jääneet taas päivityksen vähiin. Iltaisin tulee pimeä jo hyvissä ajoin ja viikonloput menee hirvimettässä. Hiljaista on kyllä ollut silläkin rintamalla. Elukat kadoksissa, tai onnistuvat kiertämään passimiehet. No nyt on aikaa kirjotella jutut loppuun (jotka on ollu alustavasti kirjotettuna jo jonkun aikaa), kun on selän takia saikulla.

Tässä nyt kuitenkin jotain tältä syksyltä. Ensiksi voisi vaikka esitellä isomman hankinnan. Kovasti tuntuu kekaroitakin kiinnostavan. Pari kertaa päässy/ehtinyt testailemaan ja muutama vihernieriä ottanut huulilävistyksen.











Sunnuntaina 14.9. olimme mustatäplätokon ongintakisoissa Höpsön kanssa. Mukaamme liittyi vielä toinenkin kalamaratonjoukkueemme jäsenistä. Kolmannella oli töitä ja estyi siis osallistumasta. Ihan kivasti oli kuitenkin porukkaa paikalla. Kelikin oli oikein suosiollinen mukavaa onkihetkeä varten.










Kisan alkaessa suuntasimme autolle ja sillä sitten Ruoholahden kanavalle.

Siellä viihdyimmekin koko kisan ajan. Itse asiassa siirryimme vain tuon sillan toiselle puolelle jossain vaiheessa. Täpliksiä nousi koko ajan harvakseltaan, mutta tasaiseen tahtiin. Mitään isomuksia ei sattunut kiinni jäämään. Isompia ahveniakaan ei tullut kuin yksi.
No se nelituntinen meni kuitenkin kuin siivillä ja sitten olikin aika hipsiä takaisin Honkaluotoon. Lopputuloksissa Höpsö sijoittui nuorten sarjassa kolmanneksi kolmellakymmenellä täpliksellä ja itse sijoituin yleisessä sarjassa kahdeksanneksi 58 täpliksellä.

Muuten tosiaan ollut hiljaista. Muutaman kerran käynyt heittelemässä. Eikä noista passissa istumisista ole hirveän paljon kerrottavaa, kun oikeen mitään ei ole tapahtunut... Muutaman kerran päässyt hirven eteen kulkureitille, mutta sitten ilmeisesti haistanut minut tai jostain muusta syystä muuttanut viime hetkellä suuntaa.
Niin kävinhän minä eräällä ruokiksella työmaan läheisellä joella/ojalla vähän heittelemässä, kun tuo syysrauhoituskin oli päättynyt. Saalis kasvattikin sitten tämän vuoden fongoja yhdellä taimenella. Alamittaisella tosin, mutta hyväksytään se kuitenkin pinnaksi, kun tuo alamitan nosto teki mitallisen saamisen kohtuu hankalaks. Toivottavasti vaan pariks vuodeks. Pirteänä läksi fisu kuitenkin kasvamaan. Josko tulis taas moikkaamaan isompana...
Arvatkaapa muistinko kuvatuksia sitten ottaa siinä vapautuksen tohinassa. No sivua kattelemallakin voi jotain päätellä... Laitetaan nyt sitten edes kuva yhdestä monista passipaikoista.

Kattellaan, jos tässä tapahtuis jotain ja sais aikaiseksi kirjoitettuakin siitä.

No kireitä nyt kuitenkin kaikille.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Ero kärkeen kapenee

Sunnuntaina 24.8 Lähdettiin hakemaan Höpsölle puuttuvaa lahnapinnaa. Se kun oli toistaiseksi onnistunut kiertämään vanhimman likan koukut, vaikka vierestä niitä oli kyllä nostettu (eli siis minä olen).
Kokoonpanona oli 2/3 AC Nappaskosta ja tietenkin Höpsö.
Meiltä ei onneksi ole pitkäkään matka lahnamestoille eli siirtymiin ei mene paljoakaan aikaa.
Lahnamäskiä vaan veteen ja onget perään. Ei ne kalat millään hirmusyönnillä olleet, mutta olimme jälleen liikkeellä pienempien päiväuniaikaan, että ajankohta ei taaskaan ollut paras mahdollinen - etenkään, kun aurinko paistoi täydeltä terältä. Päikkyaikaan päästään vaan niin paljon helpommin liikkeelle, kun ei ole niin montaa mukaan haluajaa. Kyllähän nuo muutkin mieluusti ottaa mukaan. Se vaan ei vielä ole kovinkaan pitkäjänteistä tuo kalastus noilla nuoremmilla.

Ensimmäinen kala, joka nousi oli salakka ainakin nopean ilmassa tehdyn arvion mukaan. Kalan käteen saadessani huomasin , että sillähän on punaista peräevässä. Lähempi tarkastelu osoitti sen olevankin turpa. Jesh uusi pinna tälle vuodelle. Edellisestä olikin kulunut jo hyvä tovi...
turpaa tulee
Pasureita ja pieniä ahvenia nousi. Salakat pyörivät pinnassa ja sitten Höpsöllä oli hieman parempi kala kiinni. Kaivattu lahnahan se sieltä tuli. Tälle porukalle siis kaksi uutta vuosipinnaa




Höpsön vuosipinna nro 13.








Loppureissusta ei sitten mitään kummempaa tapahtunut. Ahvenia, pasureita ja lahnoja tuli pohjaongella kauempaa. Isoimman assun ollessa 29 cm ja 230gr. Tosin samoja kaloja tuli lähempääkin normiongella :) hieman pienempänä vaan.

Hirvipeijaisetkin pidettiin jo tuossa alta pois. Ihme kyllä kertaakaan en ole käynyt siinä rannassa pimeän aikaan kattelemassa, että mitä kaloja siellä mahdollisesti näkyisi. Kai se on se sahtiastia vetänyt enempi puoleensa :)
Iltojen pikkuhiljaa mukavasti pimentyessä alkavat jokatapauksessa taas lirkkikelit paranemaan. Tai siis ajankohdat...

Nyt perjantai-iltana olikin sitten vuorossa erään helsinkiläislammen vuoro tulla ongituksi. Pienemmät muksut nukkumaan ja illan hämärtyessä hipsin rantaan virittelemään vehkeitä. Ruutanat ainakin ovat kansoittaneet sen, mutta pian katulamppujen syttymisen jälkeen sieltä nousikin pitkään etsitty piikkimonni.
Piikkimonni oli siis vuosipinna numero 29. Yksi laji vielä, niin pääsen kolmeenkymmeneen. Aika taitaa vaan loppua kesken. Lokakuusta eteenpäin kaikki mahdolliset ns. vapaat viikonloput menee hirviä kytätessä ja viikolla pimeä tulee aika nopeesti.
Se hyvä puoli tässä on, että kaikki lajit, joita olen saanut, olen saanut härkäsimpua lukuunottamatta myös Helsingistä. Eli ero kalamaratonin kärkeen kapenee :) No mustatokko täpliskisasta sivusaaliina. Kivennuoliainenkin pitäis etsiä ja jospa tuosta salmesta kokeilis, ehkä sieltä jonkun mitallisenkin kuhan saisi. Eikä tuo karpillekkaan vielä myöhästä ole. Vaihtoehdoista ei ole puutetta, mutta mistä se aika?





 Lauantai aamusta söimme aamupalan ja läksimme Höpsön ja Touhon kanssa testaamaan töröjen syöntihalukkuutta. Kyllähän ne söivät... Samoin kuin pienet turvat. Touho ei tosin jaksanut onkia kuin noin minuutin, että sillä saattoi olla oma osansa kalattomuudessa. Höpsölle siis uusi elis ja vuosipinna tältä reissulta.
Siinä taas tapahtumia tähän mennessä.

Kireitä taas tällä erää.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kesälommoo

"Yllättäen" jäänyt taas päivitykset vähiin näin kesän loppupuolellakin.
Kesän kiireet ja kesälomareissut ovat vieneet ajan, ettei ole ehtinyt kirjottelemaan.
Edellinen postaus loppuu tuonne heinäkuun alkupuolelle, joten jatketaan siitä eteenpäin.
Kuun puolessa välissä läksimme piknikille. Ihan sattumalta tulivat onkivermeet mukaan ja kuin ihmeen kaupalla löysimme mukavan pikkulammen rannalta oikein sopivantuntuisen piknikmestan. leikkipuisto vieressä ja toisella puolella mahdollisesti kalaisa lampi. Lupaavaa :)

Höpsö onnistui saamaan parikin uutta pinnaa tälle vuodelle.





Touho onnistui koukuttamaan itselleen eliksen. Huomaa erityisen iloinen ilme ja ammattimainen pönö :)






Jossain vaiheessa ehdin törömestoillekkin kokeilemaan kalojen syöntihalukkuutta. ne sentään olivat yhteistyökykyisiä...








Viimeisellä työviikolla ja loman alussa mäskättiin sitten karpille mestaa. Toiveet oli korkealla, muttei kohdekala suostunut pyyntöihin tarttumaan. Pasureita ja puolikiloisia lahnoja nousi kyllä ämpärillinen ja alkuyön viimeiseksi kalaks tuli sitten pikkasen vajaa kilonen suutari.


Toisen lomaviikon aluksi haimme vanhemmat likat äidiltään ja suuntasimme kohti kotipuolta.
Tiistaina otinkin suunnan sitten RKTL:n levinnäisyyskartoista paljastunutta purkkarimestaa, joka sijaitsi vain 14 km ajomatkan päässä porukoiden mökistä. Sinne läksimme Höpsön kanssa. Kalahavainnot lisäsivät uskoa mestaan, mutta ukkosen keskeytettyä fisustuksen oli saaliiksi kertynyt vain ahvenia ja särkiä plus pieni säyne. Ei nyt kuitenkaan luovuteta vielä tuon paikan suhteen. Seuraavalla kerralla sitten kokeilemaan ylemmäs kyseistä ojaa tjsp.

Seuraava reissu suuntautuikin Puulalle. Eräästä lahdesta on saatu lahnan näköisiä kaloja. Sellaisia muistelin itsekin joskus saaneeni. Sulkavia? varmuutta ei ole, kun tuo lajitunnistus ei oikein silloin luonnistunut.
Siitähän oli lähdettävä ottamaan selvää. Etenkin kun veneenkin sai lainaan sieltä. Se oli kyllä, jos nätisti sanotaan, parhaat päivänsä nähnyt... Pysyihän se pinnalla (juuri ja juuri) eli ajoi asiansa, mutta enpä ole kovin usein melonut soutuvenettä. Ei sillä kovin kauas rannasta uskaltautunut. Kalaa onneksi alkoi nousemaan heti kaislikon reunasta ja ensimmäinen veneeseen tullut kala oli sorva. No en sitä ollutkaan aikaisemmin saanut kotipuolesta.
Seuraava kala olikin sitten jo varsin lupaavan näköinen, mutta ei. Pieni pasuri tai lahna se oli. Kalan suun tarkistus paljasti, että suu venyi alaspäin, kun sulkavalla se taas osoittaa ylöspäin. Alas se osoitti jatkossa kaikilla muillakin saaduilla lituskoilla. Taitavat olla nuo lahnan näköiset kalat pasureita, mutta katsotaan vielä uudemman kerran tuokin paikka. Pitää laittaa kellurengas hankintalistalle, niin pääsee vähän paremmin liikkumaan tuolla.

Tämä ei oikeastaan liity mihinkään, mutta pitihän se kekaroita ajeluttaa pikkutraktorilla :)
Pääsee tuolla tietysti metsälampien rantaankin.


Kolmas ohjelmassa ollut reissu oli  käydä lammella, josta olen saanut kolmasosakiloisia särkiä ja ollut mukana reissulla, jolla on saatu 600 gr särki. Parina edellisenä päivänä olin jo käynyt mäskäämässä etukäteen paikkaa ja nyt sitten oli varsinaisen onginnan vuoro. Rauhassa sai kohot kuitenkin uiskennella. Kärpäsentoukilla sai kyllä mustia miljoonaveljiä onkia niin paljon kuin halusi, mutta isompaa matoa, maissia, jne ei syöty ollenkaan. En tiedä minne särjet olivat kadonneet. Pienintäkään sellaista en kuitenkaan saanut. Enkä kuviakaan... tältäkään reissulta. Pitäisi saada joku mukaan kuvaamaan, kun ei meikäläinen muista noita kuvia ottaa sillon ku keskittyy fisustukseen.

Kotiseutuviikon loppupuolella saimme vielä pikkusiskon lapsineen seuraksemme.
Sieltä löytyi vielä yksi innokas kalastajan alku mukaan laituriongelle. Kumpanakin iltana oli kova kisa lasten kesken kuka saa eniten kalaa :)

Perjantai-iltana käytiin taas hirvikoe ampumassa, kun seurassa on sopimus, että joka vuosi se ammutaan. On siinä muuten kova tuntiveloitus. 17 sekuntia ja maksoi 20€. No neljä laakia 23 sentin ympyrään (tulitikkuaskin kokoiselle alueelle osuin)75 metristä. Ampumaradalta kun päästiin takaisin, niin en ehtinyt edes autosta ulos, kun minulta jo lapset kysyivät, että nytkö lähdetään ongelle. Kuvia en taaskaan muistanut ottaa, mutta laitetaan tämä kuva perkuukoulusta, kun pitihän niistä muutamasta isommasta ahvenesta tehdä ruokaa. Hyvin kelpasi enon paistamat ahvenfileet aamupalaksi.

Sitten olikin ohjelmassa siirtyminen anopin ylläpitoon Saimaan rannalle Visulahden kautta.

Siellä toteutin jo pidemmän aikaa suunnittelemani onkipaikan parannuksen. Eli siihen syntyi pieni laituri kahden kiven väliin.

Rankan näköistä hommaa tuo onkiminen :)







Mökiltä teimme päiväreissun Lappeenrantaan. Tai no muut tekivät. Jätin heidät nimittäin sinne ja jatkoin itse matkaa Saimaan kanavalle tähtäimessä miekkasärki ja valkoevätörö. Olisiko yli kolmenkymmenen asteen huidellut lämpötila vienyt kalojen syöntihalukkuuden. Vain muutamia särkiä onnistuin nappaamaan. Ainakin onkimieheltä kuumuus vei mehut aikas nopeesti. No eipä tullut tälläkään reissulla kohdekaloja saaliiksi...



Kävivät lapsetkin testailemassa onkilaituria ja kokeilemassa, jos vaikka olisivat saaneet mäskin paikalle houkuttelemia säyneitä ja onkivat minun kanssani cajunsärkitarpeita. Muut kyllästyivät aikas nopeesti, mutta Höpsö jaksoi yrittää. Itse sain kyllä useampia säyneitä. Kyllä ne siis mestoilla olivat. Jossain vaiheessa alkoi pikkukalat mäskin päällä kiehahtelemaan. Vaihdoimme pikaisesti onget virppoihin ja kohtuullisesti alkoi pedot puremaan lottoa. Viidellä ekalla heitolla 3 haukea ylös plus yksi tärppi. Ilmeisesti mäskillä pyörivät särjet olivat houkutelleet hauet aterioimaan. Siitä onnistui Höpsökin saamaan oman haukipinnansa.









Hauet pääsivät piffitarpeiksi. Särkiä, säyneitä ja lahnoja sitten perkasinkin vielä pimeässäkin...

Viimeisenä iltana läksin soutelemaan syvänteiden päälle uistelin samalla ja katselin kaikua, jos vaikka muikkuparven olisin onnistunut yhyttämään sieltä, mutta ei. Tämä kesäloma ei onnistunut oikein mitenkään fongauksen osalta. Kalaa tuli kyllä vaikka millä mitalla, mutta ei oikeanlaisia. No ei saa jäädä tuleen makaamaan eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä :)

Loman jälkeen on tullut tehtyä vielä yksi reissu karpin perässä, mutta ei siitä sen enempää kuin, että hyvin tuntuu karppimäski toimivan lahnalle...

Kireitä.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Fongoja ja eliksiä kekaroiden malliin


Pikainen päivitys nyt tähän väliin, kun oli tuossa pidempi paussi.
Nyt on keskitytty lähinnä kekaroiden pinnojen haalimiseen.
Pienenä se on kalastus/fongaus aloitettava. Alla nuorimmaisen tyylinäytettä ensimmäiseltä onkireissulta. Enempi tuo onkiminen kyllä pilkkimistä muistuttaa. Sen verran aktiivista on koukun uittaminen...
Huomaa keskittynyt ilme :)
 No kyllä silläkin tekniikalla ahvenen saa tarttumaan koukkuun. Ainakin, jos hetken saa olla onki rauhassa. Sitä tosin ei kovin usein tapahdu. Iskän pitää kyllä melkosesti vielä auttaa, mutta pääasia, että itse sai kalan koukutettua ja suurinpiirtein nostettua kuiville. Turvallisuussyistä nuorimmainen on parempi pitää rattaissa. Niihin saa myös kivasti tuettua vavan pään, niin on pienen helpompi heilua sen kanssa. Taitaa olla tulossa uusi innokas kalanainen tuostakin. Hirvee meteli nousee jos näkee minun ottavan ongen kotona käteen...

Ahvenaelis
Pitihän sitä sitten kokeilla koko kekaralaumankin kanssa onkimista. Hyvä aika lähteä testailemaan, kun rouva oli iltavuorossa. Tältä reissulta Touholle täpliselis ja Epelillekin särjestä samanmoinen.



Tänään lähdimmekin koko perheen voimin pienelle retkelle Viikkiin. Suunnitelmissa oli hankkia uusia pinnoja ja eliksiä.
Alussa nousi vain pieniä ahvenia vaikka kuinka paljon. Hopearuutanat ja allikkosalakat loistivat poissaolollaan. Ainakin niin pitkään kunnes kävin kokeilemassa vanhat tutut kohdat.
Sieltähän ne nousivat. Jokainen sai vuorollaan nostaa kohdekalat ylös. Sen verran kaukana olivat hopsut rannasta, että iskän piti vähän kannatella viis metristä teleä. Ei pienissä käsissä oikein ole voimia vielä kannatella sellaista.

iskä auttaa



Ämpäriin kerätyistä kaloista riitti taas ihmettelemistä, kun eihän sitä koko aikaa jaksa onkia.


Hopsupönö

Hopsupönö
Tuollainen paperi meillä on jääkaapin ovessa. Jokainen muksu saa siihen aina uudesta lajista tarran.
Helsingin ehkä harvinaisin kala on toistaiseksi loistanut poissaolollaan...


Näihin kuviin :) kireitä kaikille...

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kesää...

Hups, on jäänyt päivitykset vähiin tässä maratonin jälkeen...
No kalassa on käyty. Kalaa on tullut. Joskus vähemmän joskus vähän enemmän. Laitellaan nyt sit enempi kuvia.

Maratonin jälkeen sain säyneenkin Helsingistä, jota tuossa kuvassa hämmästellään. Nousi vaan puoltoista viikkoo liian myöhään...


Käytiin sitä pariinkin kertaan kokeilemassa uutta mestaa peruslajeille ja hyvin tuntui toimivan. Parhaimmillaan 20 minuuttia ja nuo olivat ylhäällä.

Kesäkuun alkupuolella käytiin porukoilla ja siellä koukkuun eksyi muutama pikkunen haaki.

          Harvinaista, että kolme vanhinta likkaa lähtivät kaikki yhtäaikaa ongelle.

Ennen juhannusta oltiin appivanhempien mökillä, josta sai vähän paremman kokoisia säyneitä.


                                                Ollaan sitä käyty kotirantsussakin ongella


Vähän on tullut taas otettua kuvatuksia, mutta on tuossa nyt jotain meidän reissuista.
Kireitä siimoja taas kaikille ja hyvää kesän jatkoa.


torstai 22. toukokuuta 2014

Kalamaraton 2014

Kerrotaanpa vähän juttua Kalamaratonista. Aluksi kuitenkin pahoittelut kuvien laadusta, mutta ne on suurimmaksi osaksi otettu kännykkäkameralla joukkuetoverini toimesta. Oikein suuret kiitokset hänelle siitä. Itse en muistanut/kerennyt kisan tohinassa ottaa yhtä ainutta kuvaa. Nyt sitten hiukan harmittaa, sillä fishframekin oli mukana, mutta käyttöön asti se ei päässyt.

Lauantaiaamuna lähdettiin hyvissä ajoin Honkaluotoon, vaikka Mustikkamaan sillalta miltei näkee kotiin. Yksi rakennus vain välissä. Ajatuksena oli laittaa auto kisakuntoon Honkiksen parkkiksella.

Laitettiinhan se. Tosin hilpeyttä herätti pikaisella aikataululla taakse rakentelemani vapateline, ettei vavat pyörisi ympäriinsä ja saattaisi sitä kautta ehkäistä turhia siirtymätaipaleiden siimasotkuja.



Niille jotka eivät ole Honkaluodossa käyneet, niin tuossa kuvassa on sinne johtava silta.



Ilmoittautumisen jälkeen oli vielä reilu tunti aikaa odotella kisan alkua.

AC Nappasko
Maratonin alkaessa pääsimme ensimmäisten autojen joukossa liikkeelle. Toisena joukkueena saavuimme Viikin lammelle allikkosalakka ja hopearuutana jahtiin. Sama sijoitus oli joukkueella sieltä lähtiessämme. Matka vei pienen koukkauksen jälkeen Suvannolle, jossa piti vähän aikaa kokeilla, josko vimpa suostuisi antautumaan ekaan kymppiin. Suostuihan se. Meidän vimpamestarimmehan sen nosti jälleen ylös. Vimpan jälkeen pieni siirtymä suvannolla, kun ei muurilta tuntunut enempää lajeja irtoavan. Tässä vaiheessa kasassa oli allikkosalakka, hopearuutana, ruutana, ahven, kiiski, salakka, särki ja vimpa. Pian yhdeksänneksi lajiksi nousikin kolmipiikki, mutta pasuri loisti poissaolollaan. Särkiä kyllä nousi urakalla. Puolisen tuntia otti pasurin onkiminen. Välissä kävi Jukka Halonen vahvistamassa vimpapinnan, jonka jälkeen kala saikin jatkaa matkaansa kudulle. Kun pasuri viimeinkin suostui rantauttamaan itsensä, niin pääsimme lähtemään kiireesti Honkaluotoon jossa saimme kympin ajaksi 14:09 eli reilu puoli tuntia kärkijoukkueen jälkeen. Jos se pasuri olisi vaan noussut ajoissa...

Kympin jälkeen kokeilimme täplistä ja lahnaa Honkaluodosta ja Mustikkamaalta, mutta ei, niin ei... Pariin tuntiin ei siis saatu uusia lajeja. Ensimmäinen pummi tuli siis heti kympin jälkeen. Lahna oli kyllä jo kiinni, mutta pääsi karkuun. Pummin jälkeen olikin sopiva väli lähteä kotiin syömään eli täydentämään energiavarantoja.
Possupadan jälkeen suuntasimme kiertoajelulle muun muassa törön ja turvan perässä. Törö suostui ottamaan lävistyksen, mutta turpaa emme saaneet. Hauki nousi noin vartissa, suutarissa tuhlasimme 3 minuuttia. Siitä suunta jatkuikin kohti Kaapelinrannan silakoita. Sieltä saimmekin silakan lajipinnaksi 14 ja naapurista mustatäplätokon. Mustatokkoa ei sieltä löytynyt meidän koukkuihin. Seuraavaksi siirryimmekin kuhamestoille ja mahdollisten mustatokkojen asuinsijoille, mutta kumpikin onnistuivat väistelemään koukkumme. Mustatokko siis jo toistamiseen. Illan alkaessa hämärtyä piti iltapalaa ja kahvia käydä hakemassa ennen yön lirkkisessioita.



Lirkkimestoilta sitten tulikin nopealla aikataululla hietatokko, kivisimppu, kymmenpiikki ja kivinilkka. Mutu tuottikin sitten jo enemmän töitä, mutta suostui sekin sitten puremaan lirkkiperhoa lajina nro 20. Liejutokkoa metsästettiinkin sitten loppuyö. Sellaisenkin sitten saimme, joten ennen aamun valkenemista vielä kerran mustatokkoa jahtaamaan, mutta kun ei suksi luista niin se ei vaan luista.
Heti kun aamu sen verran valkeni, että kohon alkoi näkemään ilman otsalamppua, niin kalakin alkoi syömään ja sillä hetkellä nousi sorvakin rannan kuivemmalle puolelle. Joukkueemme uusi lajiennätys oli tosiasia. Enää oli kysymys, että monellako lajilla parantaisimme viime vuoden tulosta.

Lirkkisaalis+ onkisorva
Tässä vaiheessa kävimme viemässä yön/illan saaliin Honkaluotoon varmistettavaksi. Kaikki muut hyväksyttiin, mutta liejutokkoa ei vielä osattu sanoa varmaksi, joten sen tunnistus sai jäädä vielä myöhemmälle.
Nyt oli jälleen lahnan vuoro ja siinä samalla myös seipiä yritettiin saada. Tunti meni ja seipi onnistuttiin koukuttamaan, mutta lahna kiusasi edelleen meitä.



Joten paikan vaihto ja lahnamäskiä veteen. Ämpärillinen pasureita piti onkia ennenkuin mustapekka poistui käsistämme ja lahna rantautui.



Kotona olikin aamupala valmiina, elikkäs sinne siis keräämään viimeiseen rypistykseen vielä hieman piristystä. Ennen stadionkea veimme vielä lahnan näytille. Samalla otimme liejutokon varmistukseen, mutta tuomio oli, että se olikin sitten onnettoman pieni täplis. Pituutta noin tuuma. Olisihan se pitänyt täplästä tunnistaa... Mutta ei sitä tajunnut. Olisko sillä jotain vaikutusta, että siinä vaiheessa oli valvomista takana jo miltei vuorokausi.

Onginta Mustikkamaalla ennen Stadionkea ei tuottanut uusia lajeja, niinpä siirryimme pitämään seuraa paikan varanneelle joukkuetoverille. Kunhan ensin virittelimme vermeet pullalohen pyyntiä varten.
Saimmekin sitten sen meribroilerinkin sieltä vapaviidakosta noukittua ylös...
Positiivinen kokemus siinä oli huomata, että itse sidotut liitsit tuntuivat toimivan :)



Loppujen lopuksi saimme siis 24 lajia 24 tunnissa ja sijoitus oli seitsemäs aikasäännön perusteella.
Pikaisen kisa-analyysin tuloksena puhtaita pummeja olivat turpa, mustatokko ja kuha. Liejutokkoon en jaksanut ennen kisaa uskoa, joten en tiedä voiko sitä pummiksi laskea.
Vielä kun keksii paikat kivennuoliaiselle ja piikkimonnille. Vahvat epäilykset on molempien sijainnista. Mitään varmaa ei ole, vaikka kivennuoliaisen kuulema löytää kuka tahansa netin käytön osaava. No ilmeisesti minä en sitä sitten hallitse...
No on tässä taas vuosi edessä seuraavaan kisaan ja nuo lajit ei karkaa tässä hetikohta minnekkään avomerelle.
Tästä sijoituksesta on  suunta todenäköisesti alaspäin. Hankala on meidän joukkueen sijoitusta parantaa. Aikaa ei vaan löydy harjoitteluun ja uusien paikkojen etsintään. Nytkin selvisimme näin korkealle lähinnä hyvän kymppiajan suosiollisella avustuksella ja meitä kokeneempien joukkueiden konttaamisella vuoden tärkeimmällä hetkellä. Erityisesti Tarantellan jääminen taaksemme hämmästytti. Sillä harjoitusmäärällä olisi kyllä ollut oikeus ja kohtuus, että olisivat sijoittuneet korkemmalle.

Kiitokset jälleen perheelle ja muille tukijoille, jotka ovat tehneet yleensäkin mahdolliseksi osallistua kisaan. Erityiskiitokset vielä vaimolleni, kun olet jaksanut kuunnella juttujani tässä kevään mittaan.
Samoin erityiskiitokset menevät joukkuetovereilleni. Hyvin te veditte :D

Onnittelut vielä voittajille. Teitte kyllä melkoista kisahistoriaa ja, jos joku vielä joskus aikoo rikkoa teidän kisaennätyksen, niin saa kyllä varautua siihen, että pitää kyllä kaikki tähtimerkit olla kohdillaan ja Ahti hyvin voideltuna.
Samoin onnittelut kaikille muille osallistujille. Veditte kuitenkin Suomen vaativimman kalastuskilpailun läpi.

Kireitä siimoja kaikille lukijoille tasapuolisesti ja hyvää kesän jatkoa. Yritän tässä taas kirjotella jotain kalareissuista jne.

Ps. Illan pikainen onkireissu tuotti Touholle kolme uutta lajia tälle vuodelle.







torstai 24. huhtikuuta 2014

Kokeiluja&tutkailuja

Tässä pääsiäisen molemmin puolin ja pääsiäisenäkin tietysti on päässyt avovesikausi kunnolla käyntiin. Siian osalta tilastot näyttävät edelleen nollaa eli munapataa tullut... Lirkkireissuja tehty uusiin paikkoihin ja mestoja löydetty ja toisaalta hylättykin. Helsingin lampia tutkittu myös - piikkimonnin varalta. Palataan maratonin jälkeen sitten siihen. Tai siis siihen löytyykö se meidän lajeista...
Alluhan se
Kuten kuvasta näkyy, niin allikkosalakkakin on ollut jo syönnillään. Pitihän sekin käydä testaamassa. Samoin sekin, että vimpa on noussut suvantoon.

Tästä kaverista en sitten tiedä, että kumpi on. Hieta- vai liejutokko. Poikkesi ainakin väritykseltään selvästi muista hietatokoista, jotka saimme. Kokonsakin puolesta voisi olla liejutokko, mutta tiedä häntä...

tokkopa tuo


Torstaina 24.4 oli suunnitelmissa käydä tutkailemassa taas uusia paikkoja ja sitten Kaapelinrannassa hakemassa vähän särvintä perheelle ja tietenkin testailla uusia innovaatioita kalastuksen saralta. On niitä testattukin ja osa hyväksi havaittu. Osa on joutunut mappi ööhön vaikka ajatuksen tasolla toiminut, mutta käytäntö onkin jo ihan eri juttu...
kaapelinrannassa
Kyllä ainakin tuunattu silakkalitka tuntui toimivan, ainakin sain enemmän kiskottua silakka ylös kuin muut siinä lähistöllä. Tunnissa tuli 5 kiloa. Alimmainen koukku vaan jäi heti alkuunsa pohjaan, eikä sen jälkeen ollut aikaa sitä enää sitoa uusiksi.

ruutana 2014
Tuollainen kaveri suostui aikaisemmin päivällä huolimaan syötin. Ronkeleita olivat. Melkoisen houkuttelun jälkeen vasta suostui syömään koukun.

pikkulikat ihmettelee

Yleensä tulen kalareissuilta sen verran myöhään, että lapset on jo nukkumassa. Eivätkä siis näe, jos tuon kaloja kotiin kuvattavaks, mutta tänään toin ruutanan mukanani. Siinähän riitti pienemmillä ihmettelemistä. Puhumattakaan silakoitten perkaamisesta.


Kalamaraton hiljaisuutta kunnioittaen ja sitä enempää rikkomatta jätetään tällä kertaa tähän.
Kireitä kaikille ja hyviä harjoituksia yms kaikille muille maratonjoukkueille.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Perjantailirkki


Perjantai-illasta 4.4 teimme pienen lirkkireissun uusille rannoille kalamaratonia silmällä pitäen. Aikasessa oltiin liikenteessä, eikä kaloja vielä paljoa ollut liikkeellä. Loppua kohti kalamäärä lisääntyikin koko ajan. Hyvin saimme rantaa tutkittua. Oli siellä joku aiemmin siiankin saanut, kun perkuujätteet olivat rantavedessä lillumassa.
Kolmipiikkejä, kivisimppuja ja hietatokkoja saimme havaittua ja koukutettua.

hietatokko fishframessa

Näyttää tuolla tavalla kuvattuna isommalta kuin oikeasti onkaan. Pituutta monsterilla oli 48 milliä.
Olkoon tämä tällä kertaa tässä. Kireitä. 41 päivää... :)


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Maaliskuun päivitystä.

Maaliskuun 13 päivä eli talvisodan loppumisen vuosipäivänä olin Vuosaaressa hommissa. Iltapäivällä käppäilin rantsussa ja tutkailin sulia kohtia. Muutamassa kohtaa näkyikin pikkufisuja. Auto oli melkein vieressä. Onneksi olin jo aamulla varautunut, että saattaisi tilaisuus avautua töitten jälkeen. Morrivapa kouraan ja pienin morri joka löytyi kiinni vapaan.
Nousihan sieltä todellisa harvinaisuuksia Helsingin vesillä :)
Kalamaraton lähestyy (laskurin löydät tuolta oikeasta yläkulmasta, jos ei vielä ole pistänyt silmään...) ja somessa on alkanut jälleen propagandasodankäynti henkisen yliotteen saavuttamiseksi :)
Joukkueet ovat mm. esitelleet kalustoaan, joten laitanpa minäkin sitten keppivälineistöä kuvaan.

 Ovatpa joukkueet jo viritelleet voittolaulujaan tai tunnelman nostattajia. No omista joukkuetoveristani en tiedä, mutta itselläni kolahtaa, taistelutahtoa ja moreenia kohottaa tämä
 
Sabaton: Primo Victoria

Eilen maanantaina sain tilaisuuden töitten jälkeen mennä siikaongelle. Matkakaan ei ollut pitkä Lauttasaaressa kun töissä olin. Pakkasin tietenkin jo aamulla ennen töihin menoa kamat autoon. Tarkoituksena oli onkia se pari tuntia mitä töitten jälkeen ehtii ennen pimeän tuloa. Sen jälkeen vaihtaa lirkkivehkeisiin ja tutkia minkänäköisä öttiäisiä olisi noussut rantamatalaan.
Pian neljän jälkeen olinkin rannassa virittelemässä onkia. Keli oli tuulensuojaisella rannalla oikein mukava.
Siikoja ei minulle sillä reissulla suotu. Enkä nähnyt kenenkään muunkaan niitä nostavan. Ainoana tärppinä oli viereisen onkijan kanssa siimasotku. On se kumma, kun tämä venakko vielä kävi kysymässä, että missä minulla on siimat, niin hän heittää varmuudeksi kahdella ongella ristiin minun siimani kanssa. Yhden vielä jotenkin ymmäräisi.
Illan pimetessä kaivoin sitten ne lirkkivermeet esiin. Tarkoituksena erinäiset testit erityisesti maratonia ajatellen. Vähissä olivat fisut siellä missä oli tyynempää, että pohjan näki. Kolmipiikkejä nyt kuitenkin ja kivisimppuja. Kivisimput oli ronkelilla tuulella eikä toukanpalakaan tuntunut kelpaavan, mutta kun kaivoi uuden aseen esiin, niin johan alkoi maittaa. Jo kaukaa hyökkäsivät koukkuun ja nielaisivat sen syvälle. Vaikuttaa hyvälle. Kunhan pääsee vielä testaamaan muilla lajeilla tätä keksintöä. Siitä ei sen enempää, koska maraton. Hyshys....
On tuo fishframe kiva noiden kalojen kuvaukseen :)
Tässäpä tämä tällä kertaa. Kireitä taas ennen seuraavaa kertaa.