fongausta. Eliksiä muille, ei minulle...

Uusien fongojen ja elisten perässä ei ole oikein ehtinyt mennä, mutta kalaan on pitänyt päästä. Siispä kavereita mukaan tai muksujen kanssa ongelle. Samalla voi mahdollisesti parannella omia tämän vuoden kalaenkkoja ja, jos oikein kova munkki käy, niin jopa minäkin saisin uusia fongoja. Tosin paikat olivat sellaisia, että aivan uskomatonta tuuria olisi pitänyt olla, että uusia pinnoja olisi tullut.
Kaverilta uupui hopearuutana vielä tältä vuodelta, joten matka vei Viikkiin ongelle. Tulihan sieltä niitä, mutta se iso allikkosalakka jäi vielä lampeen. Oltiin siellä weekendin aikaan ja hyvin kuului musiikki sinne. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että kotona ei kuulunut oikeastaan mitään vaikka meni parvekkeelle oikein kuuntelemaan. Matkaa ei kotoa ollut kuitenkaan festarialueelle kuin 500 metriä.


Seuraavana viikonloppuna matka veikin mökille Saimaan rannalle. Harmittavasti unohdin uistinlaukun kaappiin kotiin. No vavat ja onkilaukku tulivat onneksi mukaan. Mökiltä onneksi löytyi vanhoja professoreita Kuusamon alkuajoilta, joilla pääsi haukia kiusaamaan. Lauantaina iltapäivästä läksimme onkimaan kalapullatarpeita rannasta. särkimäskiä kehiin ja johan alkoi kuhina käymään. Isoja särkiä nousi. Isoimmat liki 30 senttisiä. Muutamia säyneitä tuli seassa ja Höpsökin sai elämänsä ensimmäisen säyneen

Höpsön säyne

Seuraavan viikon tiistaina jäimme Touhon kanssa kahden kotiin, kun isommat likat ovat äidillään ja kuopuskin kylillä riekkumassa :D
Eipä tarvinut, kuin kerran kysyä ongelle lähtemisestä, niin jo likka veti ulkohousuja jalkaan. Onkikamat napattiin lennossa mukaan ja käveltiin rantaan. Kalaa ei heti alkanut kuulumaan, niin  nuorella neidillä jäi onki veteen odottamaan. Itse siinä muutaman kukkoahvenen nostin, kun huomasin, että touhon koho oli jossakin syvyyksissä.
Johan tuli tytölle kiire onkea nostamaan, kun mainitsin kiinni olevasta kalasta...
Touhon ensimmäinen täplis nousi sieltä rannan kuivemmalle puolella ja 2,5v tyttö nosti eliksiensä määrän jo kuuteen.

Täpliskisat ovat reilun parin viikon päästä. Höpsön kanssa ollaan sinne menossa ja ilmeisesti mukaan tulee muutkin AC Nappaskon jäsenet.

Kireitä...

Sprintti kalamaraton

Kuten edellisessä bloggauksessa kerroin, niin tässä tulee hieman juttua sprintti kalamaratonista, johon osallistuin Höpsön kanssa.

Kyseessä siis on leppoisa ongintakisa. Tarkoituksena kalastaa mahdollisimman monta kalalajia kuuden tunnin aikana. Yksinkertaista? Kyllä. Helppoa? Niinhän sitä luulisi...

Aamulla eväät ja kalastusvehkeet kasaan. Puolisen tuntia ennen kilpailun aloittamista lähdimme Honkaluotoon ja olimme hyvissä ajoin perillä, kun ei tuo matka ole mikään mahdottoman pitkä :D

Pian kisa alkoikin ja suuntasimme saaren pohjoisrannalle varjoon, jossa ajattelin kalojen olevan paremmin syönnillään kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Eikä mitä. Ei nykäisyäkään, joten siirryimme siltaa kohti. Sillan kupeesta Höpsö nappasikin sitten ahvenen ja salakan ja johti keskinäistä kisaamme kahdella kalalla.

Aika nopeasti iskä sai kuitenkin likan kiinni ja meni ohikin ja puoli yhden aikaan oli viisi lajia kasassa. Höpsöllä samaan aikaan oli 3. Pian viiden lajin tarkistuksen jälkeen nousikin sorva minulle Mustikkamaan puoleisen kaislikon reunasta. Siinä sillalla tai Honkaluodossa pysyimmekin koko kisan ajan.

Höpsön tyylinäytettä sorvajahdista.

Tässä vaiheessa muistin, että olin tehnyt mäskiäkin. Siitä mäskin päältä se Höpsökin sai pasurinsa. Siihen tuli myös eräs poika myös onkimaan ja kyselemään, että laitettiinko me sitä ainetta veteen :) kun häneltä pasuri ja lahna vielä uupui ja kolme lajia oli kasassa. Neuvoin häntä laskemaan koukun ihan pohjaan, koska siellä ne lituskat olivat. Pian sen jälkeen Höpsö saikin salakan. Eiku... Omituisen pullea salakka, mutta ei se ole pasurikaan. Sillähän on pullea yläleuka. Olisko se vimpa? Joka tapauksessa mahdollisesti viides laji niin kiireesti honkaluotoon. Siellä tuli hieman epävarma varmistus.

Siitä alkoikin sitten loppuun asti kestänyt tuplien pyytäminen. Minä yritin kiiskeä ja täplistä jallittaa ja Höpsö lisäksi lahnaa. Lahna ja täplis olivat takuuvarmasti Höpsöllä koukussa jo kiinni, mutta tippuivat viime senteillä veteen. Minulla ei mitään havaintoja metsästettävistä lajeista. Ei siis ollut kaukana, ettei muna ollut kanaa parempi...
Me nostelimme särkiä ja pasureita ja vieressä mies kirosi, kun ei sitä puuttuvaa särkeä hänelle noussut :)

Kisa olikin sitten jo ohi ja palkintojen jako alkoi. Nuorten sarjan parhaat julkistettiin ensin. Pronssille päässeen pojan kohdalla, kun kerrottiin, että viidellä lajilla, niin kävi mielessä, että voi ei. Monellako minuutilla likka jäi mitaleilta. Toisesta sijasta kerrotaessa tunnistin pojan samaksi, joka onki meidän vieressä ja silläkin oli 5 LAJIA!!!!
Tiesin, että hänellä oli huonompi tarkistusaika, joten aikasäännön perusteella Höpsö voittaisi!!!!
En puhunut hänelle mitään, kun halusin nähdä ilmeen, kun likka tajuaa, että on voittanut :)

Sai tyttö vielä ässä palkinnon vimpastaan. Sitä kun ei kukaan muu ollut onnistunut saamaan

onnellinen voittaja

Onnittelut kaikille voittajille ja muillekin ja kiitokset kaikille osallistujille. Hieno tapahtuma.
Kireitä kaikille lukijoille. Tässä tämä taas tällä erää.
Toivottavasti saisin jotain jutun juurta ennen MTT kisoja 15. 9, mutta viimeistään sen jälkeen...

Kisan tulokset ova tässä.
http://www.skes.fi/sprintti_kalamaraton_tulokset_2013

Kesäkuvatuksia.

Vähiin on jäänyt kirjoittelut tänä kesänä. Eipä sitä toisaalta heinäkuussa montaa kertaa kalassa tullut käytyäkään. Peruskauraa tuli, mutta ei uusia fongoja. Heinä-elokuun vaihteessa alkoikin sitten loman jälkimmäinen pätkä, josta nyt vois sitten laitella ainakin kuvia. Tai ainakin niistä kerroista, kun kamera on ollut mukana ja olen jopa muistanut ottaa kuvatuksia.
Isommat likat kun oli haettu äidiltään, niin otimme suunnan minun kotipuoleen. Ensimmäisenä iltana olikin keli ja syönti kohillaan. Saaliina puoli ämpärillistä komeita assuja, joista osa savustettuna kuvassa. Muita kuviahan ei tietenkään tullut otettua.

 

näistä isoin oli 30cm

Samalla reissulla tein viispiikille taustalevyn, joka odottaakin tällä hetkellä seinälle ripustamista. Iltaisin oli mukava onkia ystäville tuoretta kalaa ruuaksi, vaikka kyllä niille vähän vanhempikin kelpaa...

kala-aterian nauttinut ystävä. Lapuan kuivamuonaa jälkkäriks...

 

 

Piikkimonnin odottelu

 Seuraavalla lomaviikolla olikin vuorossa sitten matka puuhamaahan ja Hämeenlinnassa vietetyn yön jälkeen metsästysmuseoon. Kotimatkalla olikin hyvä paikallistaa tietty lampi Hyvinkään lähellä.

Vaimon taiteellista näkökulmaa

Piikkimonnielis irtosikin minulle, Höpsölle ja Touholle (loppuperhe lekotteli viltillä eikä osallistunut onkimiseen). Touho ja Höpsö saivat lisäksi vielä ruutanatkin sillä tunnin pysähdyksellä. Siis tunti kävelymatkoineen.






Sitten sapuskaa huiviin ja kohti Jokelan suutareita. Jälleen uusi mesta meille. Sopivan näköisen lammen löydyttyä ei mennytkään montaa minuuttia, kun minulla oli uusi fongo ja Höpsöllä uusi elis hallussa.

Siinäpä se suurinpiirtein paitsi loman loppuhuipennus eli sprintti kalamaraton johon osallistuin Höpsön kanssa, mutta siitä piakkoin lisää.