Sivut

torstai 24. lokakuuta 2013

Syyspäivitystä



Pikaista päivitystä syksyn kulumiseen.
Muutama lirkkireissu tullut tehtyä, kun nuo illat alkavat pimentyä jo hyvissä ajoin. Ehtii ihmisten aikaan vielä kotiinkin. Vaikka kalat ilmeisesti alkaisivat silloin vasta syömään paremmin, kun minä jo hipsin kotiapäin.

Ensimmäinen reissu suuntautui Tervasaareen, jossa riittikin uteliaita kyselemään, että mitäs teen...
Eräs kommentti oli, että saattaa niitä olla hölmömpiäkin harrastuksia.
Täplikset vallanneet rannat siellä tehokkaasti - oikein muita fisuja ei siellä näkynytkään. Pari kivisimppua onnistuin kuitenkin näkemään ja jopa koukuttamaankin.

lirkkisimppu ja tokkopa tuo
Toinen ja tällä hetkellä viimeisin lirkkireissu sijoittuikin lauttasaareen. Mukaan tulivat tällä kertaa vanhemmat likat.
Pikainen reissu tuotti minulle kivinilkan. Tytöt jäivät ilman pinnoja, koska kotiin lähtö tuli kohtuu pian, kun vesi tuli  saappaisiin laitetuista varmistusmuovipusseista läpi. Ei tahdo 7 ja 9 v saappaan varret riittää :(


ja taas ihan onneton kuva kivinilkasta


Hirvestyskausikin on polkaistu käyntiin. Ristikossa on ollut jo yksi mulli, mutta kun vasaa oltiin jahtaamassa, niin lupaa ei tullut etusormen koukistukselle. 15 metrin päähän elukka tuli tarjoamaan kylkeään. Kehtasi vielä pysähtyäkin siihen. No ehkä tapaamme myöhemmin syksyllä uudestaan...

Jokatapauksessa viime lauantaina pääsin itse testaamaan uutta tornia. Komeet näkymät ja ampuma-alaa riittää. Kylmä siellä tosin on. Päälle pitää laittaa kaikki mitä mahtuu ja loput tuulenpuoleiseen kainaloon :)




kireitä ja metsästysonnea myös :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vähän mtt kisoista ja liitsejä

Mtt kisat meni sitten aivan penkin alle...
Kyllähän ne ottipaikat on periaatteessa tiedossa, mutta kun noita ihmispaljouksia vierastaa. Eikä osaa änkeä sekaan. Kanavallakin tuli viime vuonna aika kehnosti täpliksiä, niin ei sinnekkään viitsitty lähteä. Kauppatorilla viihdytettiin turisteja puolitoista tuntia. Saaliina neljään pekkaan kokonaiset kolme täplistä. Kylmälaukussa kyllä kotiin viemisinä kymmenkunta pannukarkeeta. Siirryimme sitten jäänmurtajien lähistölle, vaikka vakavasti harkitsin kanavalle lähtemistä tässä vaiheessa. Murtajilla alkoikin hyvin. Samantien oli kohdekalat kiinni ja puolenkymmentä tuli nopeassa tahdissa, mutta sitten hiljeni sielläkin. Silloin tällöin tuli kala sieltä täältä. Mietin vielä isompaa paikanvaihtoa, mutta totesin mielessäni, että peli taitaa olla jo menetetty. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähteä edes siinä vaiheessa kanavalle, jotta edes Höpsöllä olisi ollut jonkinlaiset mahdollisuudet menestymiseen. Matkalla Honkaluotoon kovasti tyttöä harmitti saaliin jääminen kolmeen täplikseen. Etenkin, kun neljäs onnistui pyristelemään itsensä pussista takaisin veteen. Itse jäin 20 täplikseen voittajan saadessa 122 kpl. Lopullista sijoitusta odotellessa.
Eli ketuiks män...

Sitten vähän toisenlaisiin tunnelmiin. Meikäläinen on alkanut sitomaan liitsejä tai leechejä ihan miten vaan haluatte.




Muutamaa on tullut jo kokeiltuakin ja sen takiakin osa näyttää kärsineeltä. Toisaalta ei tuo minun sidontäjälkikään ole vielä niin mairittelevaa. Ahvenille tuntuu ainakin maistuvan.

Mulla oli tässä eräänä päivänä sopivasti aikaa, niin kävin kokeilemassa viikissa olisiko allikkosalakat ja hopearuutanat syönnillään. Olihan ne ja RKTL sai avustusta hopsujen poistossa. Vajaa kolme kiloa ehdin niitä onkimaan ylös lammesta ennenkuin oli aika lähteä pois.



 Tuli sieltä yksi ihan mukavan kokoinen allukin...



Siinäpä se taas tällä erää. Kireitä kaikille lukijoille :)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Uusi elis

Tänään saaliiksi tuli jälleen uusi elis. Ensin kuitenkin kerron sunnuntaisesta karppireissusta. Houkuttelin kaverin sunnuntai-illaksi kalaan, kun luvatut vesisateetkin oli kuivuneet. Kalareissulla oli tarkoitus onkia karppi. Samoilta mestoilta kuin aiemmin olen karppini saanut. No ei sitä karppia onkeen tarttunut, vaikka rantavedessä kuollut peilikarppi killuikin. Sen sijaan pari sataa grammaset sorvat löysivät kyllä mäskit jä syötit. Niitä nosteltiin urakalla käymään vedenpinnalla.  Seassa muutamia särkiä, turpia, ahvenia ja lahna. Syönnin väliaikesti hiljentyessä heittelimme jigejä sivummalla ja onnistuinkin koukuttamaan hauen. Eli illan saaliina 6 lajia, mutta ei sitä karppia. En sitten tiedä kuinka järkevää on tuo jigien heittely samaan aikaan...



Tänään taas oli töitten jälkeen kotimatkalla mahdollisuus poiketa uutta kalalajia jahtaamaan. Auto parkkiin ja onkivehkeet mukaan. Siellähän ne kiltisti odottelivat. Kalat näet näki heti, kun rantaan käveli. Samalla näki senkin, että koukku oli aivan liian iso näille. Suurin osa oli kuitenkin n. 5cm pitkiä. Tapsikotelo laukusta esiin ja pikainen koukun vaihto ja matoa perään. Onki veteen. Kala olikin syönnillään ja muutaman sekunnin kuluttua näinkin, kun mato katosi nälkäisen kalan suuhun. Lajipinna numero 25 suostui ottamaan tarjoamani huulilävistyksen ja tuli jopa esittelemään sitä käteeni. Muutamia lajitovereita siinä vielä ongiskelin ihan harjoituksen vuoksi, kunnes päätin, että oli aika lähteä kotia päin ja hakea vanhemmat likat ip:stä, jonka jälkeen olisikin ruuanlaiton aika.
valitan huonoa törökuvaa, mutta se se on:)
Syyskuu etenee vauhdilla. Täpliskisat ovat kohta ovella ja silloin onkin jo kuukausi puolessa välissä. Hirvestyksen alkuun onkin sitten silloin enää kaksi viikkoa. Tarkoittaen, että viikonloput kuluvatkin metsässä istuskellen ja fongailut jäävät vähemmälle iltojen pimentyessä vauhdilla.

Jokatapauksessa kireitä siimoja kaikille lukijoille ja miksei muillekkin kalavehkeitten ulkoiluttajille :)


torstai 29. elokuuta 2013

fongausta. Eliksiä muille, ei minulle...

Uusien fongojen ja elisten perässä ei ole oikein ehtinyt mennä, mutta kalaan on pitänyt päästä. Siispä kavereita mukaan tai muksujen kanssa ongelle. Samalla voi mahdollisesti parannella omia tämän vuoden kalaenkkoja ja, jos oikein kova munkki käy, niin jopa minäkin saisin uusia fongoja. Tosin paikat olivat sellaisia, että aivan uskomatonta tuuria olisi pitänyt olla, että uusia pinnoja olisi tullut.
Kaverilta uupui hopearuutana vielä tältä vuodelta, joten matka vei Viikkiin ongelle. Tulihan sieltä niitä, mutta se iso allikkosalakka jäi vielä lampeen. Oltiin siellä weekendin aikaan ja hyvin kuului musiikki sinne. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että kotona ei kuulunut oikeastaan mitään vaikka meni parvekkeelle oikein kuuntelemaan. Matkaa ei kotoa ollut kuitenkaan festarialueelle kuin 500 metriä.


Seuraavana viikonloppuna matka veikin mökille Saimaan rannalle. Harmittavasti unohdin uistinlaukun kaappiin kotiin. No vavat ja onkilaukku tulivat onneksi mukaan. Mökiltä onneksi löytyi vanhoja professoreita Kuusamon alkuajoilta, joilla pääsi haukia kiusaamaan. Lauantaina iltapäivästä läksimme onkimaan kalapullatarpeita rannasta. särkimäskiä kehiin ja johan alkoi kuhina käymään. Isoja särkiä nousi. Isoimmat liki 30 senttisiä. Muutamia säyneitä tuli seassa ja Höpsökin sai elämänsä ensimmäisen säyneen

Höpsön säyne



Seuraavan viikon tiistaina jäimme Touhon kanssa kahden kotiin, kun isommat likat ovat äidillään ja kuopuskin kylillä riekkumassa :D
Eipä tarvinut, kuin kerran kysyä ongelle lähtemisestä, niin jo likka veti ulkohousuja jalkaan. Onkikamat napattiin lennossa mukaan ja käveltiin rantaan. Kalaa ei heti alkanut kuulumaan, niin  nuorella neidillä jäi onki veteen odottamaan. Itse siinä muutaman kukkoahvenen nostin, kun huomasin, että touhon koho oli jossakin syvyyksissä.
Johan tuli tytölle kiire onkea nostamaan, kun mainitsin kiinni olevasta kalasta...
Touhon ensimmäinen täplis nousi sieltä rannan kuivemmalle puolella ja 2,5v tyttö nosti eliksiensä määrän jo kuuteen.





Täpliskisat ovat reilun parin viikon päästä. Höpsön kanssa ollaan sinne menossa ja ilmeisesti mukaan tulee muutkin AC Nappaskon jäsenet.

Kireitä...


tiistai 13. elokuuta 2013

Sprintti kalamaraton

Kuten edellisessä bloggauksessa kerroin, niin tässä tulee hieman juttua sprintti kalamaratonista, johon osallistuin Höpsön kanssa.

Kyseessä siis on leppoisa ongintakisa. Tarkoituksena kalastaa mahdollisimman monta kalalajia kuuden tunnin aikana. Yksinkertaista? Kyllä. Helppoa? Niinhän sitä luulisi...

Aamulla eväät ja kalastusvehkeet kasaan. Puolisen tuntia ennen kilpailun aloittamista lähdimme Honkaluotoon ja olimme hyvissä ajoin perillä, kun ei tuo matka ole mikään mahdottoman pitkä :D

Pian kisa alkoikin ja suuntasimme saaren pohjoisrannalle varjoon, jossa ajattelin kalojen olevan paremmin syönnillään kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Eikä mitä. Ei nykäisyäkään, joten siirryimme siltaa kohti. Sillan kupeesta Höpsö nappasikin sitten ahvenen ja salakan ja johti keskinäistä kisaamme kahdella kalalla.

Aika nopeasti iskä sai kuitenkin likan kiinni ja meni ohikin ja puoli yhden aikaan oli viisi lajia kasassa. Höpsöllä samaan aikaan oli 3. Pian viiden lajin tarkistuksen jälkeen nousikin sorva minulle Mustikkamaan puoleisen kaislikon reunasta. Siinä sillalla tai Honkaluodossa pysyimmekin koko kisan ajan.
Höpsön tyylinäytettä sorvajahdista.


Tässä vaiheessa muistin, että olin tehnyt mäskiäkin. Siitä mäskin päältä se Höpsökin sai pasurinsa. Siihen tuli myös eräs poika myös onkimaan ja kyselemään, että laitettiinko me sitä ainetta veteen :) kun häneltä pasuri ja lahna vielä uupui ja kolme lajia oli kasassa. Neuvoin häntä laskemaan koukun ihan pohjaan, koska siellä ne lituskat olivat. Pian sen jälkeen Höpsö saikin salakan. Eiku... Omituisen pullea salakka, mutta ei se ole pasurikaan. Sillähän on pullea yläleuka. Olisko se vimpa? Joka tapauksessa mahdollisesti viides laji niin kiireesti honkaluotoon. Siellä tuli hieman epävarma varmistus.

Siitä alkoikin sitten loppuun asti kestänyt tuplien pyytäminen. Minä yritin kiiskeä ja täplistä jallittaa ja Höpsö lisäksi lahnaa. Lahna ja täplis olivat takuuvarmasti Höpsöllä koukussa jo kiinni, mutta tippuivat viime senteillä veteen. Minulla ei mitään havaintoja metsästettävistä lajeista. Ei siis ollut kaukana, ettei muna ollut kanaa parempi...
Me nostelimme särkiä ja pasureita ja vieressä mies kirosi, kun ei sitä puuttuvaa särkeä hänelle noussut :)


Kisa olikin sitten jo ohi ja palkintojen jako alkoi. Nuorten sarjan parhaat julkistettiin ensin. Pronssille päässeen pojan kohdalla, kun kerrottiin, että viidellä lajilla, niin kävi mielessä, että voi ei. Monellako minuutilla likka jäi mitaleilta. Toisesta sijasta kerrotaessa tunnistin pojan samaksi, joka onki meidän vieressä ja silläkin oli 5 LAJIA!!!!
Tiesin, että hänellä oli huonompi tarkistusaika, joten aikasäännön perusteella Höpsö voittaisi!!!!
En puhunut hänelle mitään, kun halusin nähdä ilmeen, kun likka tajuaa, että on voittanut :)

Sai tyttö vielä ässä palkinnon vimpastaan. Sitä kun ei kukaan muu ollut onnistunut saamaan

onnellinen voittaja

Onnittelut kaikille voittajille ja muillekin ja kiitokset kaikille osallistujille. Hieno tapahtuma.
Kireitä kaikille lukijoille. Tässä tämä taas tällä erää.
Toivottavasti saisin jotain jutun juurta ennen MTT kisoja 15. 9, mutta viimeistään sen jälkeen...

Kisan tulokset ova tässä.
http://www.skes.fi/sprintti_kalamaraton_tulokset_2013



Kesäkuvatuksia.

Vähiin on jäänyt kirjoittelut tänä kesänä. Eipä sitä toisaalta heinäkuussa montaa kertaa kalassa tullut käytyäkään. Peruskauraa tuli, mutta ei uusia fongoja. Heinä-elokuun vaihteessa alkoikin sitten loman jälkimmäinen pätkä, josta nyt vois sitten laitella ainakin kuvia. Tai ainakin niistä kerroista, kun kamera on ollut mukana ja olen jopa muistanut ottaa kuvatuksia.
Isommat likat kun oli haettu äidiltään, niin otimme suunnan minun kotipuoleen. Ensimmäisenä iltana olikin keli ja syönti kohillaan. Saaliina puoli ämpärillistä komeita assuja, joista osa savustettuna kuvassa. Muita kuviahan ei tietenkään tullut otettua.

 
näistä isoin oli 30cm


Samalla reissulla tein viispiikille taustalevyn, joka odottaakin tällä hetkellä seinälle ripustamista. Iltaisin oli mukava onkia ystäville tuoretta kalaa ruuaksi, vaikka kyllä niille vähän vanhempikin kelpaa...

kala-aterian nauttinut ystävä. Lapuan kuivamuonaa jälkkäriks...  



Piikkimonnin odottelu



 Seuraavalla lomaviikolla olikin vuorossa sitten matka puuhamaahan ja Hämeenlinnassa vietetyn yön jälkeen metsästysmuseoon. Kotimatkalla olikin hyvä paikallistaa tietty lampi Hyvinkään lähellä.
Vaimon taiteellista näkökulmaa




Piikkimonnielis irtosikin minulle, Höpsölle ja Touholle (loppuperhe lekotteli viltillä eikä osallistunut onkimiseen). Touho ja Höpsö saivat lisäksi vielä ruutanatkin sillä tunnin pysähdyksellä. Siis tunti kävelymatkoineen.






Sitten sapuskaa huiviin ja kohti Jokelan suutareita. Jälleen uusi mesta meille. Sopivan näköisen lammen löydyttyä ei mennytkään montaa minuuttia, kun minulla oli uusi fongo ja Höpsöllä uusi elis hallussa.













Siinäpä se suurinpiirtein paitsi loman loppuhuipennus eli sprintti kalamaraton johon osallistuin Höpsön kanssa, mutta siitä piakkoin lisää.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Perjantaieliksiä ja lauantaisorvia

Perjantaina 28.6 teimme pikapäätöksen lähteä Ruoholahdenkanavalle kalaan. Tarkoituksena hakea muksuille uutena eliksenä täplis, joka puuttui kaikilta lapsilta.
Alunperin keikka oli tarkoitus tehdä lauantaina, mutta reissu siirtyi perjantaille katsottuani säätietoja. Viikonlopulle lupailtiin kunnon vesisateita eikä vesisateessa kalastus ole muksujen mieleen...
Sapuskoinnin jälkeen autolle ja suunta keskustan läpi Ruoholahteen. Ruohis suunnaksi sen takia, että rouva pääsi samalla nuorimpien kanssa käymään rautakaupassa ennen seuraamme liittymistä. Täpliksiä löytyy kyllä lähempääkin kotoa, mutta saavutettavuus ja mestojen helppous ratkaisi.
Paikan päällä vähän lahnamäskiä veteen, jos vaikka kyseisiä kavereita sattuisi uiskentelemaan lähistöllä.
Kehnolla syönnillä oli kalat. Olisko melkein hellekelillä ja kirkkaalla auringonpaisteella tekemistä asian kanssa.




Höpsö onneksi sai viimein ensimmäisen mustatäplätokkonsa ylös ja samalla koko porukan ekan tällä kertaa.











Harvakseltaan kaloja nousi. Touho jaksoi onkia taas sen 3 minuuttia ja sen jälkeen luovutti. Tämä tapahtui päästämällä ongesta irti, jolloin se tietenkin solahti jordaaniin... sen jälkeen alkoikin ongen pelastusoperatsuuni.
päättyen onnellisesti. Kaikki pysyivät kuivina -paitsi onki.





Lahnatkin olivat löytäneet tiensä mäskin päälle, josta sitten niitäkin harvakseltaan nousi. Höpsökin onnistui sellaisen nostamaan eliksiensä joukkoon. Rouvallekin tarjoutui harvinainen tilaisuus onkimiseen, kun Touhon onki oli vapaana. Vähän puoliteholla tuo onkiminen oli, kun pienimpiä piti seurata samalla. Nosti kuitenkin itselleen harvinaiset elikset eli pasurin ja täpliksen. Pian sen jälkeen alkoikin olla aika pienempien likkojen iltatoimille. Joten suunta kohti kotia




Lauantaina iltasella sapuskoinnin jälkeen lähdettiin jälleen Höpsön kanssa sorvajahtiin, kun ei se sitten satanutkaan, kuten piti. Mentiin tutuille mestoille Kyläsaareen. Mäskiä veteen ja pian alkoi vajaa varttimetrisiä sorvia nousemaan. Siinäkin saa jo lapset tosissaan nostaa, että nousee rannalle asti. Höpsölle siis fongo numero kahdeksan tälle vuodelle. Eliksiä tullut tänä vuonna kolme.


 Tähän tällä erää ja jälleen kireitä siimoja kaikille :)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Lomantynkää


Eka pari viikkoinen lomista käytetty ja töihin palattu.
Laitetaan tähän nyt kuvia pienten selostusten kera.





Lomanalkajaisiksi napattiin säynepinna Saimaalta. Tuttu paikka ei pettänyt tälläkään kertaa. kuva on valitettavan huono, mutta kyllä se säyne on...








Ilta tai pari myöhemmin sai höpsö avattua haukitilinsä
ja isot onnittelut uudesta eliksestä



Välillä viikonloppu porukoilla jossa oli ohjelmassa mm. loppusyksyisen viispiikkisen kallon loppuputsausta. Enää jäljellä valkaisu ja taustalevyn teko.







Isompien likkojen äidilleen palautusreissulta tarttui tälläinen kaveri koukkuun... fongopongo numero 21



 
Touho taas sai toisen eliksensä eli särjen mökkilaiturilta.
Mukavaa kun tuollainen kaksivuotias ilmoittaa, että nyt onkimaan.
Vaikkei sitä varsinaista onkimista jaksakkaan kuin noin 4-5minuuttia.
Kyllä se siitä pikkuhiljaa...






Juhannuspäivän illan saalista. Löytyihän ne isommat säyneetkin viimein. Alkoikin jo se hauentumppien vapauttelu kyllästyttää.












Tässähän tämä taas tällä erää. Heinäkuu vietetäänkin töissä, niin ehkä aikaa päivitellä mahdollisia tulevia reissuja on paljon paremmin. Mökeillä kun on niin en pahemmin koneella viihdy. Säätiedot toki pitää tarkastaa :D

Kirreitä tuasiisa kaekille

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Pientä päivitystä

Kalamaratonin jälkeen onkin ollut kalastusrintamalla hiljaisempaa. Ainoastaan yksi tiedustelukeikka, josta mp ja viime viikonloppuna vähän viskelyä mökillä. Saaliina useampi hauen karkuutus. Eikä kuvia tietenkään kummastakaan. Vielä vaatii hieman opettelua, että muistaisi ottaa kuvia paikan päältä. Tosin kameran mukaan ottaminen saattaisi auttaa... :D

Tänään sitten vein tuota lapsilaumaani ongelle. Otin aluksi vain vanhemmat likat mukaan nuorempien jäädessä vielä päiväunille. Seuraksi läksi vielä naapurin poika. Tepsun tarhakaveri, jota ei tarvinnut paljoakaan houkutella reissuun. Etenkään, kun matka ei ollut pitkä.

Onkimestoille tultuamme ja onget kasattuamme tulikin keksin syönnin vuoro...
Salakat onneksi alkoivat kiusaamaan, joten lapset keskittyivätkin sitten kohojen tarkkailuun. Ainakin vähäksi aikaa. Hieman on vielä onkitekniikka hukassa... Höpsöllä tosin alkaa olla jo koho hallussa. Tai ainakin jo huomaa, jos koho vaeltaa sivulle tai kaatuu. Nuoremmat huomasivat vasta, kun sukelsi kunnolla...
Muutaman isoimman ahvenen kanssa saivatkin tehdä tosissaan töitä, että saivat kalat rannan kuivemmalle puolelle.  Oli kuulema niin isoja kaloja, että ei jaksa nostaa pois. Kerrottiin leveän hymyn kanssa :) Olihan se isoin reilu 100g... Kyllähän se tommoselle 7v lapselle pistää hanttiin.

Puolentoista tunnin onkimisen jälkeen saatiin nuorimmatkin likat paikanpäälle. Toiseksi vanhin alkoikin sopivasti ilmoittelemaan lopetushalukkuudesta, joten Tepsulta vapautui onki Touholle. Iskä heitti ongen sopivalle hollille, ja vapa pieneen käteen.  Selkäni kerkesin kääntää, kun likka nosti jo ensimmäisen assun kuiville ja ihan itse! 2v ja 2,5kk eikä kala ollut edes pienimmästä päästä. Ahven pirulainen vaan pääsi tuikkaamaan piikillänsä muksun käteen. Eli pienet itkut ja ajattelin, että siihenkö loppui. Eikä mitä!
Kala irti koukusta ja onki uudestaan pyyntiin.  Minuuttiakaan ei ehtinyt kulua, kun oli taas ahven kiinni ja vielä äskeistä vauraampi. Eiköhän tästäkin likasta fongari saada :D Sitten veikin onkimisesta voiton kalojen ihmettely.
Touhon eka kala
Touhon pönö :D

Pikkuhiljaa alkoikin olla aika viedä karavaani kotia kohti. Koukkasimme Kalasataman Siwasta jäätelöt vielä matkalla. Loppujen lopuksi naapurin pojalla oli vajaa kilo syömäkokoisia assuja kotiin viemisinä ja kaikilla oli taas kivaa.

Lopuksi vielä lapsille tärkeät saalistilastot

Touholla 2 kalaa ja yksi laji.
naapurin pojalla 7 kalaa ja kaksi lajia
Tepsulla. 11 kalaa ja 2 lajia
Höpsöllä 19 kalaa ja 2 lajia
Minulla 27 kalaa ja 4 lajia...
Puolustukseksi sanottakoon, että annoin tasoitusta ja aloitin onkimisen miltei tunnin myöhemmin ja hoidin suurimman osan mato ja kalojen irroitus urakasta koko ajan.


jälleen kerran kireitä kaikille...

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kalamaratonista juttua

Hyvää kalamaratonin jälkeistä elämää. Sitäkin näköjään on. Koko kevään on näet focus ollut 18.-19.5. viikonlopussa.

Kiitettävästi olen saanut vaimolta harjoitteluaikaa. Vaikka jääkin paljon jälkeen huippujoukkueitten harjoittelumääristä. Enemmän kuitenkin kuin normaalisti, jolloin kalastusaika jää noin 2-3 tuntiin viikossa.
No asialle ei nyt vaan voi mitään. Neljän muksun isänä (nuorin on kohta 4kk) sitä on kuitenkin kaikennäköisiä velvollisuuksia ja vastuita joita ei voi välttää ja jotka on hoidettava.
Pahoittelut vaimolleni hajamielisyydestäni, johtuen ajatusten harhailusta maratoniin ja erittäin suuret kiitokset siitä, että teit tämän mahdolliseksi ja pystyin osallistumaan kalamaratonille.

Nyt sitten itse maratonpäiviin.
Täytyy tunnustaa, että minua harvoin mikään jännittää, mutta nyt oli kyllä perhosia vatsassa.
Heräsin jo puolen kuuden aikoihin. Tässä nyt ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, niin herään aika usein normaalistikin. Aamupalaa naamariin ja nettiin tutkimaan vielä viime hetken vinkkejä.
Pian alkoivat joukkueen muutkin jäsenet ilmestyä facen chattiin. Jännitystä oli niilläkin suunnilla ilmassa.
Olimme sopineet, että kaverit tulevat kymmeneksi meille Kalasatamaan. Siirrämme kamat transitiin eli hopeavalaaseen ja lähdemme Honkaluotoon.
Kaverit olivatkin jo sitten varttia vaille meillä. Pääsimme siis todella ajoissa liikenteeseen.
Honkaluodossa otimmekin onget ja vavat pois suojuksistaan ja kasasimme vavat valmiiksi. Ettei sitä tarvitse tehdä kisan aikana.
kamoja kasaan

odottelua
joukkuepönö

Tämän jälkeen läksimme siirtymään sillan yli ilmoittautumaan kisaan. Ennen siltaa Juha The Taimenmies otti yhteiskuvan joukkueestamme. Kisatoimistossa ilmoittauduttuamme alkoikin sitten pitkä kisan alun odotus. Auto ainakin oli hyvällä hollilla ja keula lähtösuuntaan. Sitä ei tarvinnut ainakaan miettiä. Odotellessa huomasin tutun näköisen miehen saaressa. Sehän oli armeija-aikanen joukkueenjohtajani. Vaihdetiin hieman kuulumisia ja toivoteltiin kireitä.  Ennen lähtölaukausta siirryimme lähemmäs sillanpäätä muitten mukana. Startissa spurttasimme sillan yli autolle ja läksimme liikkeelle. Tällöin tapahtui ensimmäinen virhe.
Läksimme Vanhankaupunginlahtea kiertämään länsipuolta. Itäpuolen kautta olisi ollut nopeampi. Onneksi ei mikään maata kaatava moka.

Viikissä allu onneksi nousi miltei heti. Onkiessani vilkaisin sivulleni ja huomasin vanhan työkaverini vieressäni. Pikaisesti vaihdettiin onginnan lomassa kuulumisia. Samalla hopsu antoikin pyytää itseään jo vartin verran. Hopsun jälkeen nopeasti taas matkaan ja ruutanaa hakemaan. Veihän ylösotto jopa puolitoista minuuttia, kun rutku pyristeli kädessä.
Sen jälkeen olikin Suvannon vuoro. Vimpaa lähdettiin saalistamaan. Salakka kuitenkin  nousi ensimmäiseksi ylös. Niitähän sitä sitten riittikin kisan loppuun saakka. Lahnakin nousi ylös tai lahna se omasta mielestäni oli. Tummat evät. Ruotojen ja suomujen määrä oikea ja silmän ja suun suhde suurinpiirtein oikea, mutta pasuriksi sen tunnistivat Honkaluodossa myöhemmin. Kaveri saikin vimman, jonka jälkeen matka jatkui pikaisesti tutuille mestoille. Harjoituksissa sieltä oli noussut parhaimmillaan seitsemän lajia puolessa tunnissa. Toiveet oli korkealla suht nopeasta kympin ajasta.
Kasassa oli siis kuusi lajia, kun saavuimme uudelle onkipaikalle. Kolmipiikki otti sen muutaman sekunnin, kun sai ongen jontkaan. Särki nousi noin kolme minuuttia 3-piikin jälkeen. Ahven otti aikaa 10 minuuttia ja kiiski 15. Silloin tuli mieleen, että 9 lajiahan piti ilmoittaa honkaluotoon. Soitto tuomaristolle autolle kävellessä ja ilmoitus yhdeksästä lajista.

Honkaluodossa saimme kymmenen lajia varmistettua ajassa. 14.35. Tästä ajasta olen erityisen ylpeä. Aika oli kuitenkin kahdeksanneksi nopein. Aikataulusta oltiin reilusti edellä, joten mitäs nyt? Siirryimme Mustikkamaalle kokeilemaan lahnaa joksikin aikaa, mutta siellä ei kalat olleet syönnillä. Niinpä suunta otettiin takaisin suvannolle. Lahnamäskiä siellä veteen. Salakat hyökkäsivät joukoittain koukkuihin. Pakko oli laittaa iso mato ja maissia , niin sai vähän hillittyä salakoiden häirintää. Isoja pasureita nousi sillä konstilla ja sorvakin liittyi seuraamme lajiksi numero 11. Pasureita tuli ja pasureita ja pasureita... ja sitten satavarma lahna. Aikataulusta edelleen edellä. Ruoka ei vielä olisi kotona valmista, joten tässä vaiheessa töröjahtiin Mäkisen grillin luokse. Tunti siinä vierähti, mutta ei mainittavia tapahtumia. Eikä siis töröä. Tässä vaiheessa ensimmäinen pummi siis.
töröä jahistelemassa
Nyt oli aika mennä kotiin syömään. Olin aamulla jo tehnyt punaisen possupadan valmiiksi ja vaimoni lämmittänyt sen. Ruokailu oli näin nopea toimitus ennen matkan jatkumista Kaapelinrantaan silakan perässä. Se fisu ottikin sitten oman aikansa. Aika harvakseltaan muutkin kalastajat niitä nostelivat. Sen verran mitä sivuilleni seurailin. Melkein tunti meni tässäkin pinnassa, mutta nousi se sieltä.

Lyhyt siirtymä syksyisille mustatäplätokko-ongintakisojen  mestoille. Tai siis niille mestoille joista itse niitä nostelin. AC delirium tekikin niiltä paikoilta juuri lähtöä. Eipä siinä montaa minuuttia mennyt, kun ensimmäinen mtt oli rantsussa. Komeita täpliksiä nousi. Suurin oli yli 18 senttiä pitkä, mutta kiikarissa oli nyt jo mustatokko.  vajaa puolisen tuntia meni, kun vedessä pyytämässä ollutta onkea nostettaessa ylös tuli pikimusta tokko. Tarkistus löytyykö täplää. Ei ollut! Mutu-tuntuman joukkue sattui siihen samalla ja heiltä kyseltiin vahvistusta diagnoosille.
Heidänkin mielestä se vaikutti mustatokolta. Siihen he jäivätkin vielä kokeilemaan vaikka olivat juuri luovuttamassa mustatokon suhteen Ruoholahden kanavalla. Päätimme lähteä näyttämään kalat Honkaluotoon ja hakemaan vahvistuksen mustatokolle. Siinä puoli yhdeksän aikaan iltasella vahvistettiin tunnistuksen olevan oikea ja meidän olevan ensimmäinen joukkue, joka sen oli näytille tuonut.
täplis

Honkaluodossa jatkettiin hetken aikaa seipiä jahistelemassa, mutta suht nopeasti luovuttiin siitä, kun olivat kuulema olleet huonolla syönnillä. Suunnaksi siis kuhamesta. Ukkosen salamoidessa ja jyristessä idässä ja lännessä. Sillä paikalla kävikin varsinainen kuhina. Ei siellä muita joukkueita näkynyt, mutta kaloja oli. Miltei joka heitolla kävi joku kopasemassa uistinta ja ylös tulikin mukavan kokosia assuja ja kuhia. Mitallista kuhaa ei vaan onnistuttu saamaan ylös asti :(

Illan alkaessa hämärtyä vuorossa olikin siirtyminen Laruun. Matkalla sinne tulikin koko maratonin ainut sadekuuro. Ei kuitenkaan haitannut auton kyydissä istuvia sällejä :D
Larussa kumisaappaat jalkaan. Otsalamppu päähän. Lirkkivavat kouraan ja syötit koukkuihin ja rantamatalaan. Samantien alkoikin hietatokkoja näkymään. Muutaman karkuutuksen jälkeen oli taas uusi elis kädessä. Ei tätä lirkkimistä ole siis kovin paljon harrastettu, jos ei hietatokkoa ennestään ole. Joukkuekaveri Tamosta kuoriutuikin varsinainen lirkkivirtuoosi. Siis kaverista joka ei ollut ikinä lirkkinyt ja sai nyt pikakoulutuksen rannalla tähän mielenkiintoiseen kalastusmuotoon.
Joukkueen ensimmäinen kivisimppu nousikin hänelle. Samoin kuin mutu ja kymmenpiikki.
Kivinilkan sain näköpiiriini, mutta silloin iski jokin ihme puhuri nostattaen aaltoja ja tehden pyörteitä nilkan ympärille, joten en saanut pidettyä koukkua kalan edessä. Se hermostuikin pian ja liukeni liukkaasti yöhön. Kadoten kokonaan.
Lirkkimässä
Grilli kuumana

Kellon lähestyessä puolta kahta siirryimme pienelle lepohetkelle. Grillin hiilten hiiltyessä sopivaksi makkaroita varten viriteltiin hälärit pohjaongille. Onget syötitettiin kalanpaloilla ja reilulla matonipulla, jos vaikka kävisi kauhea munkki ankeriaan tai vaikkapa mateen muodossa. Puolitoista tuntia torkuttiin ennen ensimmäisiä valonkajastuksia taivaanrannassa. Siimoja ylös otettaessa tajuttiin, että matonipussa oli kala kiinni. Olihan se komea kiiski, mutta ei auttanut meitä lisäpinnojen saamisessa.
Suunta oli jälleen suvannolle toutaimen toivossa. Tunnin verran jaksoimme heitellä tyhjää ja kun muutkaan eivät saaneet oikein mitään, niin päätimme jatkaa matkaa. Tällä kertaa hakemaan puuttuvaa haukipinnaa.
Huonolta näytti senkin suhteen. Tyhjää sai heitellä. Onnistuin katkomaan kärjenkin vavasta, mutta epämääräinen pätkä pois ja taas pelitti. Kaloja vaan ei tuntunut löytyvän. Päätin, että yksi heitto tuohon ja matka jatkuu jälleen uuteen haukimestaan. Silloin täräytti puikkari kiinni. Siinä ei alettu hienostelemaan ja väsyttelemään kalaa, vaan riuskalla vedolla vihreä ohjus sinkoutui nurmikolle. Laji numero 20 oli rannan kuivemmalla puolella ja suuri kuin mikä. Mutta kun koolla ei ole väliä...
valtava hauki...

Tuolla kohtaa alkoikin sitten kokemattomuus maratonilla vaikuttaa. Sekin täytyy tunnustaa. Kaikki kohdekalat oli hanskassa. Lukuunottamatta töröä ja kuhaa. Mitäs nyt? Minne siis nyt? Ei hajuakaan. Yrittääkö vielä töröä tai kuhaa? Jo reilun vuorokauden tässä vaiheessa valvoneena ei ajatuksen juoksukaan ollut enää terävämmillään.
Päätimme kuitenkin lähteä paikkaan, josta olen saanut suutareita.
Mäskiä veteen. Isoja pasureita ja sorvia nousi kyllästymiseen asti kuin suokuokalla, kunnes...
Suutari! Kiinni! ja irti... ei päätynyt kuiville asti. Eikä sen jälkeen tietenkään enää uusia havaintoja siitä lajista.
Vaimonikin oli jo herännyt siinä vaiheessa ja kyseli, että missä vaiheessa tullaan tuoreelle aamukahville.
Varsin kätevää, kun asuu Kalasatamassa, niin on suht keskeisesti mihin päin vaan ajatellen maratonia.
Aamiaisella uutta kahvia naamariin ja sotasuunnitelman kutomista lopputunteja ajatellen.

Päädyimme lähtemään Honkaluotoon seipijahtiin, jotta olisimme ajoissa paikalla varaamassa paikkoja stadionkeen mahdollisen kirrepinnan toivossa. Ei seipiä ennen rauhoitusta eikä sen jälkeenkään. Rauhoituksen eli tunnin odottelun jälkeen saikin laskea taas onget mereen ja alkaa saalistamaan pullalohta. Pari kertaa kävi kopasemassa ennenkuin koho painui rivakasti syvyyksiin. Sieltä nousi... täplis. Huumorintajuinen sellainen niinkuin kaverini totesi.
Nou kirreä meille. Pian syönti hiljenikin ja vuorokauden rypistys läheni loppuaan. Edessä oli enää palkintojen jako.

AC Delirium nappasi kolmannen peräkkäisen voittonsa niukalla erolla kalapuikkoihin. Uutena lajina kisassa pyydettiin kivennuoliainen, mutta Teknoksen liuotinpäästö seuraavana päivä tuhosi paikan ja koko muunkin kalakannan sieltä. Mukaanlukien vuosien työllä elpymässä olevan taimenkannan :(

Erittäin tyytyväinen olen siihen, että näin kokemattomalla joukkueella (kaksi yhteistä onkiharkkaa, eikä yhtään lirkkireissua kellään) saimme raavittua kasaan 20 lajia. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen. Alustavasti sovittiinkin ensi vuoden kisaan osallistumisesta.
Enemmän vain leveyttä ketjuun. Nyt kirjoittaja sai 16 lajien ykköskappaletta. Tamo kolme ja Viksu yhden.
Enemmän uusien kalapaikkojen ja lajien hakua. Siis harjoitusta...
Pienenä pettymyksen tuli se, että etukäteen puhuttu ekakertalaisten muistamista ei sitten toteutunutkaan. Uskoisin, että siinä olisimme pärjänneet hienosti. Jokatapauksessa loppusijoitus kokonaiskilpailussa 23 ja Helsingissä 22.

Hyvää oli erinomainen joukkuehenki ja hauskaa oli alusta loppuun. Aikatauluissa pysyttiin tai oikeastaan edellä oltiin koko ajan. Erinomainen kympin aika. Tavoitteet täyttyivät ja ylittyivät. Iso auto toimi hyvin. Ei mennyt aikaa vermeitten säätämiseen autosta otettaessa ja laitettaessa takaisin. Kunto kesti ainakin itsellä hyvin. Eikä toipumiseen mennyt pitkään.
Huonoa oli joukkueen kokemattomuus ja yhteisten harjoitusten vähyys. Vavan katkeaminen. Tolkuton väsymys sunnuntai-iltana.


Vielä kerran isot kiitokset joukkuetovereille ja heidän perheillensä tämän mahdollistamisesta ja vaimolleni samasta syystä.


Kireitä siimoja kaikille.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

kalamaraton päivitystä

Ensimmäistä kertaa kalamaratonille osallistuttu. Tuloksena 20 lajia. Kymmenen lajin tarkistusaika oli 14.35. Vain 50 minuuttia myöhemmin, kuin nopeimman kympin tarkastuttaneella. Meillä oli kahdeksanneksi nopein kympin aika. Lopullinen sijoitus Helsingissä oli 22 sija.
Laitetaan vähän kisafiiliksiä yms. myöhemmin tulemaan.
Jokatapauksessa oikein hauskaa oli ja alustavasti sovittiin ensi vuodelle osallistumisesta.
Suuret kiitokset joukkuetovereille.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Maratonharjoittelua

Viime aikoina on perhe-elämä ja maraton harjoittelu/tiedustelu pitänyt minut kiireisenä. Eikä siis ole ehtinyt päivitellä blogiin kuulumisia. Toisaalta ei sitä välttämättä täällä kannata kertoa paikkoja ja lajeja joita niistä on saatu. Eli eräänlaista maratonhiljaisuutta tässä myös vietetään, mutta sanotaan nyt sen verran, että kaloja on saatu ja toisia jäänyt saamatta. Vielä vajaa viikko maratonille. Siis viikko aikaa harjoitella ja hirvimiesten termein ns. ajella jälkiä.
Sen verran voi vielä paljastaa, että tänään aamupäivällä sain lisäpinnan tiedustelu reissulla, mutta muuten oli ikävämpi tapahtuma...
Nimittäin mustatäplätokko on levinnyt jo kulosaaren itäpuolisille rannoillekkin.  En tosin saanut kuin yhden 9,4 cm yksilön, mutta jos onkeen tarttuu, niin on siellä kavereita uimassa myös. Enkä onkinutkaan mtt:n jälkeen enää kuin 10 min. joten ne kaverit jäi saamatta.

 
Taustalla A-lehtien konttuuri



Pikkuhiljaa alkaa ensikertalaisilla maratonia varten suunnitelmat hahmottumaan ja vermeet olla kasassa :)



Kireitä siimoja lukijoille ja maratonille osallistujille paljon lajeja.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Avovesikauden aloittelua

Tällä viikolla on useamman kerran ollut mahdollisuus käydä tekemässä pieni pikapyrähdys. Nehän on tietysti käytettävä hyväksi :)
Kahvitunnilla tutkailin ojaa, että siinä taitaa pieniä salakoita olla pinnassa. silloin en ehtinyt kokeilla oliko ne salakoita vai mitä ja ruokatunnilla ei sitten mikään ottanutkaan enää koukkuun kiinni eikä mitään eloakaan ollut.
Iltasella sitten kyllä sain morrivavalla ja pikkukoukulla koukutettua huiman 38 mm pitkän salakan ylös.



Varsinaiseen onkeen ei vielä tarttunut ketään/mitään.

Eilen sitten oli työasiaa vuosaareen. Töiden jälkeen pikakopaisu Uutelan kanavalla lisäsikin sitten uudeksi fongoksi tälle vuodelle kolmipiikin ja tähän meni aikaa jopa viisi minuuttia. Pitempään en jäänyt, kun oli kiire jo hakemaan vaimoa ja nuorempia lapsia.

Tänään sitten töiden jälkeen taas kiireesti samaan mestaan josta sain tuon pienen salakan.
Pieniä salakoita ei tällä kertaa näkynyt, mutta isompia tuli. tulihan sieltä vuosipinnat 6 ja 7 eli särki ja sorva.
Olisihan niitä saanut nostella sieltä ylös vaikka kuinka, mutta kiire...

Särki
Sorva

Miltei samoissa päivämäärissä mennään, kuin viime vuonnakin. Tarkastin asian kalastuspäiväkirjoista. Ensimmäinen sorva tuli viime vuonna melkein samana päivänä ja paikka oli aivan sama.
Ehkäpä kalat löytyvät maratonilla tutuilta mestoilta. Vaikka vedet vielä kylmiä ovatkin.
Pitää vielä muutama ennen onkimaton paikka käydä testaamassa tässä lähiaikoina, että mitä niillä olisi tarjottavaa. Eli ajelemassa jälkiä :)
Samalla voikin etsiä hopeavalaalle parkkipaikat kisaa varten.
Vielä, kun päästäisiin joukkueena harjoitteluun. No on tässä vielä kolme viikkoa aikaa. kyllä sitä vielä ehtii.

Tämä oli tässä taas tällä erää. Kireitä... ja kahtokaa kakkoselt 19:30 erätulilla haavi auki jakso. kisaavat siinä oman maratoninsa. löytyy se yle areenastakin sit ilta kasin jälkeen...







tiistai 9. huhtikuuta 2013

heikkoja jäitä.

Vasta lauantaina kerroin jään pehmeydestä ja hirveistä paksuuseroista kalasatamassa.
No mites on tänään käyny...

http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/pilkkija_kaveli_suoraan_sulaan_katso_kuvat/

Kuka hullu enää tähän aikaan vuodesta lähtee sillan alta oikasemaan?
Mieli tekis vielä pilkille, mutta itsesuojeluvaisto hankaa vastaan.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

pilkkikauden päätös (luultavasti)

Läksin vanhempien likkojen kanssa pilkille. Nuorempien tyttöjen päiväuniaikaan. Suuntana taas tuo lähilutakko. Aamusella kirpparikävelyllä oli näkynyt pilkkijöitä suht lähellä paikkaa johon olimme suuntaamassa, joten päättelin jään vielä kantavan. Kairailin siinä muutamat reiät valmiiksi. Lasten päästessä erääseen mielipuuhaansa eli sohjon poistoon pilkkireiästä.
Huimia eroja oli jään paksuudessa siinä muutaman metrin säteellä. Heikoimmillaan vain n. 10 cm. jäätä. Auringonpuoleinen rantamuuri olikin jo sitten sulanut jäästä kokonaan irti. Metrin päässä olikin jo sitten 40 cm jäätä. Kovaa jäätä ei tosin ollut kuin muutama kairan kierros ja loppu hyvinkin pehmoista. Samanlaista tuo jää oli koko reissun ajan. Viikko sitten jää oli ollut vielä paksuudeltaan hyvinkin tasaista ja suht kovaa.
Ei tarvitse paljoakaan vantaanjoen virtausten kasvaa, kun jäät tuosta häviää. Lumikin kun on sulanut suojaamasta.

Höpsö ja Tepsu alkoivat heti alkuun kiskoa kilpaa assuja jäälle. Pelkkään morriin ottivat. Tapsipilkkiin ei tullut nykäisyäkään. Itse en sitten siinä vaiheessa ehtinytkään oikein muuta tekemään kuin päästelemään kaloja irti koukuista ja auttamaan siimaa takaisin avantoon. Sen verran oli jäässä kaikennäköistä reunaa, piikkiä yms. epätasaisuuksia. ettei oikein nätisti mennyt morri takaisin pohjantuntumaan. Syönnin hiipuessa alkoi pilkkimisen viehätys taas tytöillä karista, mutta kuumat kaakaot nautittuamme mieliala kohosi. Pilkkiminen ei kuitenkaan enää kiinnostanut. Jäältä ei onneksi ollut kiire vielä pois. Sain itse jatkaa pilkkimistä lasten tehdessä "sohjokakkuja"

Honkaluodossa pilkkijöiden määrä vaan lisääntyi koko sen ajan, kun olimme jäällä. Alkoi sitä porukkaa valumaan mustikkamaan sillan tälle puolelle myös. Lasten kanssa en viitsinyt kuitenkaan alkaa tallustelemaan siihen suuntaan.
Pasureita ja särkiä olis sieltä suunnalta saattanut irrota.
Harvakseltaan niitä assuja nousi tältä puolelta jorpakkoa, pitkin rantsua. No pääasia, että likat sai assuja ja kivaa oli. Saavat tytöt huomenna syödä itse pilkkimiään kaloja.
Ei kuitenkaan edelleenkään uusia fongoja tälle vuodelle ja taitavat pilkkifongot jäädä noihin kolmeen. Sen verran huonoiksi on jäät mennyt viikossa. Eikä tässä ole lähiaikoina suunnitelmissa suunnata kotipuoleen. siellä pilkkikausi jatkuu vielä hetken... ehkä... tai jotain.
Täytynee alkaa tässä rospuuton aikana käymään avovesivehkeitä läpi. etsimään puutteita ja mahdollisesti korvaamaan/korjaamaan rikki olevia. Maratoni kuitenkin lähestyy :) ja silloin pitää pelien ja vehkeitten olla iskussa.

Likkojen tyylinäyte



Kireitä lukijoille ja jäälle uskaltautuvat, olkaa varovaisia. se on perin v-mäistä yrittää ylös sieltä jäitten seasta

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Mistä kaikki alkoi ja niitä näitä

Kanssafongari ja bloggaaja Hata http://kalabongaustaminuntapaan.blogspot.fi/ sai minutkin miettimään fongausharrastuksen aloitusta tai siis sitä niinkuin otsikkokin kertoo mistä kaikki sai alkunsa, ehkä nyt ei kuitenkaan kannata mennä aivan alkuun. En viitsi alkaa kyselemään vanhemmilta yksityiskohtia :D

Joka tapauksessa ainakin omasta mielestäni olen jo pienestä pitäen tykännyt onkimisesta. Ensimmäinen oma onkivapani olikin isopapalta saatu neljä metrinen perintöteleskooppi. Sääli etten ehtinyt koskaan isopapan kanssa kalaan ennenkuin aika hänestä jätti, koska hän oli myös innokas kalamies.
Pilkkejä löytyy edelleen niitä peruja ja taitaa tuo vapakin vielä olla jossain porukoilla tallessa tai sitten ei.
Heittelyä en hirveästi harrastanut, kun ei ollut kuin vanha Abun umpikela.
Rippilahjaksi sainkin sitten kunnollisen Daiwan haspelin ja vavan, mutta kärsivällisyys ei tahdo riittää viskomaan tunnista toiseen tyhjää. Edelleenkään...
Onkiminen kiinnostaa paljon enemmän, kun siinä sentään tapahtuu jotain ja nyt on fongauksen varjolla hyvä tekosyy pikkusinttien onkimiseen :) Hommaan josta olen aina pitänyt.

Kilokuumetta en kai ole koskaan potenut. Lähinnä käy sääliksi jos pitää kiusata isoja kaloja koukulla.
Sitä paitsi apinankin voi opettaa pyytämään ahventa ja haukea, mutta koukuttakaapa teisti tai joillekkin fongauksen graalin maljaksi nousseeksi sulkava. Itse epäilen kyllä vahvasti sellaisia saaneeni aikoinaan kummitädin kanssa rapusyöttejä onkiessani. Kuvia ei valitettavasti ole, eikä silloin tullut tehtyä tarkkaa lajimääritystä. Pasuri se ilmeisesti ei ollut, koska sitä ei tietääkseni siinä järvessä esiinny. Lahna kyseinen kala periaatteessa olisi voinut olla, mutta kun varmuutta ei ole, niin olen jättänyt sulkavan pois eliksistä.

Ammattikoulun aikaan minulla oli jopa oma 50 mm siikaverkko isukin verkkojen jatkeena. Kävin minä syyslomalla niitä yksinkin kokemassa, kun vietin lomaa yksin maalla mehtästellen ja kalastellen. Tuli sieltä sellainen kahen kilon siikakin :D
Periaatteessa fongaan vain suusta koukuttamalla, mutta lasken muullakin tavoilla saadut kalat. Pidän ne kyllä erillään ja facen fongaussivustolle olen ilmoittanut vain suusta koukutetut lajit.
En ymmärrä minkä takia jotkut ovat niin suvaitsemattomia, että hyväksyvät vain sen oman tavan fongata.
Itseään vastaan tässä kuitenkin käytännössä kilpaillaan ja silloin määrittelee itse säännöt minkä mukaan mennään.

Eri asia on sitten kilpailut, kuten kalamaraton tai sprintti, mutta kappas niissähän onkin jo säännöt, joita kaikki noudattavat. Voihan sitä sopia vaikka perhepiirissä tai kaveriporukassa omat säännöt millä mennään.
Isommassa mittakaavassa omasta mielestäni, ehkä vain SKES:illä olisi jonkinlainen oikeutus julistaa halutessaan fongauksen säännöt. Tällä todenäköisesti ammuttaisiin itseään jalkaan, kun nykyisin hyvinkin vapaamuotoinen harrastus muuttuisi sääntöjen tarkasti sanelemaksi. Uskoisin, että tällä hetkellä nopeimmin kasvavan kalastusmuodon kasvu ainakin hidastuisi kummasti.
Fongauspuritaaneille vielä muistutuksena se ,että maapallonkin uskottiin olevan litteä ja auringon kiertävän tätä kivenmurikkaa. Eli yhtä ainoaa absoluutttista oikeaa ei ole...

Nyt ollaan eksytty sivupoluille, joten jatketaan muisteluita.
Helsinkiin muuton jälkeen tuli sellainen noin 7-8 vuoden jakso milloin kalastelut jäivät miltei kokonaan vain muutamiiin laituriongintoihin ja pariin pilkkireissuun. Johtuen elämäntilanteesta ynnä muusta sellaisesta.

Arabianrantaan muuton jälkeen kesällä 2010 kiinnostus kalastusta kohtaan alkoi taas osoittaa heräämisen merkkejä.
Olihan Kyläsaaren lampi vain noin 5 minuutin kävelymatkan päässä ja Vanhankaupungin suvannolle sama matka. Sen kesän aikana sain ensimmäisen karpin ja sorvan. Karppi oli oikein nätti pieni peilikarppi. Ilmeisesti sen kesän istutuksia.

Seuraavana keväänä luin jostakin, että kalamaraton oli taas järjestetty. Kisa, josta olin miettinyt ennenkin, että olisi mielenkiintoista osallistua. Sitten löytyikin muutama blogi http://siloneula.blogspot.fi/    http://taimenmies.blogspot.fi/   joista luin lisää kisasta ja sen tapahtumista.
Kipinä fongausta kohtaan alkoi hehkua jo himmeästi. Muutaman päivän tai viikon päästä löysinkin itseni Matinkaaren sillan eteläpuolelta rannalta ongelta.
Tuolta reissulta sain jonkun kummalliselta näyttävän kalan. sellaisen jota en ollut nähnytkään ennen.  En ollut tiennyt, että Suomesta yleensäkään löytyy noin värikkäitä kaloja. Niin sinistä ja punaista väriä pitäisi olla vain jossain lämpöisissä etelän merissä. Kotona tunnistin kirjojen avulla kalan kutuasuiseksi kolmipiikiksi. Tämä ylettömän harvinainen kala :D oli tätä ennen onnistunut välttelemään koukkuni.
Siitähän vain hiillos sai uutta tuulta alleen.
Ensimmäinen fongausvuosi toikin sitten lajipisteitä 15 kpl ja kahdeksan uutta elistä. Sisältäen mm. vajaan puolen kilon suutarin.

Kiitokset kaikille lukijoille taas. Teitä on ilmeisesti muitakin, kuin vain ystävät ja sukulaiset. Joita varten aloin alunperin kirjoittaa tätä. Ihan vaan sen takia, kun en enää viitsinyt facessa häiriköidä kalastuskuvilla kaikkia fb- kamuja.
Eiköhän nyt ole aika lopettaa tämä teidän ajan haaskuu tällä erää.
Palaan asiaan taas, kun on jotain kerrottavaa ja kireitä kaikille. 

Ps. kympit paukkuu taas kohta. Reilu 70 vuorokautta maratonille :)




keskiviikko 27. helmikuuta 2013

iltapäiväpilkintää mustikkamaalla

Mukavaa, kun päivät ovat pidentyneet jo sen verran. että ehtii töiden jälkeen pilkille.
Siispä pikaseen vaatteiden vaihto töistä tulon jälkeen. Pilkkivehkeet mukaan ja matkaan. Kiersin pitemmän lenkin kautta jäälle. Tulihan sitä matkaa jo melkein 300 m :)

Ensimmäisen reiän oli hätäsemmät kairanneet jo puolen metrin päähän rannasta. No on siinäkin tosin jo 4m vettä. Kaiku näytti ihan tasasta pohjaa eikä mitään eloa tuntunut pilkissäkään ni suuntaa vaan kohti mustikkamaan siltaa.
Nyt ei keskeltä salmea löytynyt mitään elämää vaikka viimeksi oli jokin kalaparvi alla. Ylös ei niistä silloin suostunut tulemaan kukaan/mikään vaikka muutaman kerran söikin.

Mustikkamaan parkkiksen edestä sitten nappasikin ensimmäinen assu kiinni. Pituutta huimat n. 7 cm :)
Pääasia, että munapata vältettiin tällä kertaa. Sitä onkin ollut ihan riittävästi tarjolla viime aikoina.
Pitäis kai lähtee vähän kauemmas pilkille, mutta mukaan lähtijät on vähissä tai sitten ei aikataulut kohtaa.
Ni ei sit yksin viitti lähtee ku tohon lähilutakolle.  Tuppaavat olemaan vaan pikavisiittejä, kun jos ei kalaa ala kuulumaan ja kaikukaan ei näytä elämää, niin en jaksa yksin pitkään tyhjää nykiä.

No nyt Sentäs näky, että elämää oli ja ahvenia sieltä täältä nousikin jäälle ja yksi isompi kiiskikin. Mittaa 16,6 cm ollen päivän isoin kala. Kaikki kalat nousivat alle 2m vedestä, eipä tarvinut leikkiä helikopteria.

Mutta missä luuraa pasurit, joita viime talvena nous tasasesti samoilta mestoilta?
Nyt on paikat miinotettu verkoilla, että pitää ettiä paikotellen rakosta mistä tulis 50m matkaa verkkoihin. Eikä tosiaan ole kaikki merkattu niinku nykysin lain mukaan pitäis...
No ei tullut tälläkään kertaa uusia fongoja.

Jokatapauksessa nätti päivä. Melkein tyyntä. Aurinko paisto. 5 pinnaa plussalla ja kala söi. Mukavaa, mutta kyllä sitä jo avovesikautta odottaa.


huimaa kalansaalista


maanantai 4. helmikuuta 2013

Isyyslomapilkintää

Kuopuksen syntymän ansiosta isyyslomalla ja mieli teki pilkille. Sehän oli laitettava anomus vetämään :)
siis pilkkireissua varten. Lupahan heltisi ja pilkkipaikan suunnittelu alkoi. Seurasaarenselkä kiinnosti, kun en aikaisemmin siellä ollut käynytkään ja kuoretta oli kuulema noussut. Sinänsä helppo valinta. Elisjahtiin...
Kuoretta ei vielä ollut plakkarissa ja ei tuosta naapurilätäköstä jaksa noita kiiskiäkään määrättömästi nostaa. Munapataakin on ollut riittävästi tarjolla.
Sain jopa kaverin houkuteltua matkaan - harvinaista herkkua viikolla aamupäiväpilkillä (tai näin voisin kuvitella).
Vaimo ja lapset tipautettiin matkalla mummilaan ja sitten auto parkkiin Hietsun parkkikselle. Suunta kohti Seurasaarta. Verkkoja oli mahottomasti. No sekaan vielä kuitenkin sopi. Heti ensimmäisellä reiällä tukeva tärppi. Kiinni ei jäänyt, mutta lupaava alku...
Kaverikin sai kiisken hetikohta, mutta siinä ne tapahtumat olikin sitten. Seuraava tunti pilkittiinkin tyhjiä reikiä. Ei edes pilkkitutka näyttänyt eloa missään. Onneksi keli suosi. Pari pinnaa pakkasta ja aurinkokin paistoi välillä.
Lopulta löytyi reikä, josta tutka näytti jonkinlaista toimintaa pohjan tuntumasta.
Kiisken sitten kaveri nosti ihmettelemään jäänpäällistä elämää. Tärppejä tuli ja sitten kaveri nosti KUOREEN jäälle.
Äkkiä paikkojen vaihto ja pian minäkin nostin uuden eliksen jäälle. Seuraavaksi nostinkin samalta reiältä elämäni ensimmäisen pilkkikuhan. Oli vaan surkian kokonen. Ei tarvinu mittanauhaa kaivaa esiin. Pituutta oli vaan noin 15 cm. Se pääsikin samantien takaisin kasvamaan.
Muutama kuore vielä nousi ennenkuin olikin aika lähteä kotiapäin kurkuntuoksuisella autolla.
kuoretta reilu 18 cm


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ensikertalaisia pilkillä

Sunnuntaina 13.1 oli taas pilkkireissun aika.
Tällä kertaa ei tarvinukkaa lähtee yksin jäälle.
Mukaan lähti vanhemmat lapset ja lapsien kummeja ja tuttuja. suurin osa ekaa kertaa pilkillä.
Eivät nuo kai ole paljon jäällä muutenkaan olleet, paitsi luistelemassa tekojäällä :)
Kun sekalainen seurakunta saatiin jäälle, niin potkaisin vanhan reiän auki ja pudotin pilkin sinne. Tarkoituksena oli antaa vapa höpsölle, että kokeile tuosta, mutta samantien olikin jo assu kiinni ja vuoden eka fongo pääsi jäälle.





Ja ihmisillä heti aivan väärä käsitys pilkkimisestä... Helppoahan tuo on. Senkun alkaa mättää kaloja jäälle.

Eipä sitten vähään aikaa tullutkaan muita kaloja vaikka miehitettiin alue ympäriinsä. Jonki ajan päästä höpsö sai särjen ja itse asiassa pikkuhiljaa kaikki saivat kalan, paitsi nuorimmat kalastajat.
Päivän komein oli 25,2 cm särki.
Assua pukkaa
Jokatapauksessa fongotili auki tälle vuodelle :)

Pilkkiminen on kivaa
 






 Kiitokset hovikuvaajalle kuvista :)

tiistai 8. tammikuuta 2013

Vuoden eka pilkkireissu

Sunnuntaina 6.1 läksin testailemaan uuden kotirannan kalakantoja. Olen minä tosin niitä jo tutkaillut edellistalvena. Elikkäs suunta oli 150 metriä itäänpäin ja pääsin kalasataman ja mustikkamaan väliselle merialueelle tai mikä lie lutakko lieneekään. Ei siinä suolaa ole, kuin nimeksi...

Kelinä oli -4 astetta ja pientä tuulta ja täysin lumeton jää. Aurinkokin pilkahteli välillä pilvien takaa. Varsin loistava keli pilkkimiselle. Tosin ihan rauhassa sai pilkkiä. Ei meinaan kalat tullu häiritsemään, vaikka kuinka vaihto paikkaa ja pilkkia ja morria ja... ja...
No ei siellä muutkaan saanu mitään tai ainakaan ne pari pilkkijää joiden kanssa puhuin. Oli kuulema ollut edellinenkin päivä tosi huonolla syönnillä.
Sen verran usein näkyivät loputkin vaihtavan paikkaa, että tuskin siellä kukaan mitään suurempia saaliita sai.

Tulipahan ulkoiltua ja todettua, että alkaa siimat olemaan vaihtokunnossa melkein kaikissa vavoissa.
Niitä lukuunottamatta joita olen käyttänyt kesällä. Niihin kun on tullut jo vaihdettua siimat.
On se kumma, kun ei nuo nykyajan siimat kestä... taitaa vanhimmat olla 15v vanhoja :)

Sen totesin myös, että jää kestää ainakin tuolla vaikkakin paksuus vaihtelee 7-20 sentin välillä.
Eli lasten kanssa voikin lähteä viikonloppuna pilkille. Ellei nuorimmainen päätä sitten syntyä silloin...

Ps. pikkuhiljaa aloitettu maratonstrategian hiominen, mutta niin on kai moni muukin. Tarantella ainakin suunnittelee myös jo tai siis Antti :)

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Yhteenvetoa loppuvuodesta

On jäänyt syksyllä päivitykset kiireiden (muutto hirvestys yms.) takia tekemättä.
Josko sitä olisi näin alkuvuodesta aikaa tehdä yhteenveto loppuvuodesta.

Syyskuussa ei ollut mitään ihmeempiä tapahtumia MTT kisojen  jälkeen.
Lukuunottamatta sitä, että hirvikautta ei vielä viimeisenä viikonloppuna aloitettu, joten olin anopin mökillä talkoissa ja vähän haukia kiusailin luppoajalla.

Seuraavana viikonloppuna lokakuun puolella sitten alkoikin hirvien jahistelu Eteläsavolaisissa metsissä. Passipaikoille siirtynisen jälkeen heti alkuunsa kolmen tunnin odottelun jälkeen :)  kuuluikin liikettä risukossa ja elukat liikkuivat kohti. Tulivat vaan semmosien puskien läpi ja kivien ynnämuiden maaston muotojen takana, että välillä vaan emän pää kävi näkösällä. N. 20 metrin päähän tulivat. vasojen pysyessä tiukasti piilossa. emä nousi jo tielle , mutta teki samalla tiukan u-käännöksen ja kiireellä karkuun. eli ei hirvieläimiä sillä erää. ilmeisesti haistoi minut.


passipaikkoja

Lokakuussa pääsin lähtemään höpsön kanssa suvannolle heittelemään taimenlusikoita, jos vaikka olisi nousukkaita tarttunut kiinni.  Munapataa siltä reissulta ja esikoiselta vaatimukset omista heittovehkeistä. Taidan kuitenkin luovuttaa oman ul-settini ja uusi setti onkin jo itselle ostettuna, kun halvalla sai :D

Höpsön tyylinäytettä syksyisestä heittelystä

Marraskuu menikin sitten enemmän tai vähemmän tavaroita pakatessa ja jos hirvimettään ehti niin ei minulla ainakaan ollut hirvielämiä näköpiirissä, mutta kyllä ne muutenkin aika usein onnistuivat passipaikat kiertämään. Täten aikaa oli ihmetellä pyrstötiaisten touhuja. Pyöri siellä lisäksi oravia ja muitakin tiaisia.

taas yksi passipaikka...

Joulukuun alussa olikin sitten muutto. Tavaroiden paikoilleen laitosta karkasinkin itsenäisyyspäivän jälkeiseksi perjantaiksi hirvimetälle. Aamulla aikaseen ajelemaan, että on ajoissa paikalla. Mikään kiire ei kuitenkaan olis ollu. Kovasti oli vasojen jäljet hakusessa. vasoja kun kuitenkin olisi pitänyt saada. Olihan meillä vielä yhden aikuisen ja vasan luvat jäljellä. Löytyihän sieltä vasaporukan jäljet, mutta menivät valitettavasti naapuriseuran puolelle.
Tiesimme kuitenkin melko tarkasti yhden aikuisen sijainnin, joten passirinki ympärille ja koira perään. Elukka otti samantien karkot ja meni passimiesten välistä pitkin mettiä. Ei muutakuin miehet kiireesti uusiin passeihin. Minä pääsin istumaan tällä kertaa oikein torniin tai oikeammin se on jenkkiläisittäin ns. treestandi. Trackeri näytti, että elukka  on lupaavasti tulossa kohti. Parempi siis olla ihan hissukseen...
Noin vartti ja alkoi kolina  kuulumaan metsästä. Hetken päästä ilmestyikin sarvipää puskista esiin. Melkein heti pääsi yhden näreen taakse kuitenkin piiloon. Lupa oli ampua aikuista niin ase olkapäätä vasten ja kun hirvi tuli puun takaa esiin, niin ristikkoa lapaan ja kevyt puristus lähetti 30-06 matkaan... Lopputuloksen voikin katsoa alla olevasta kuvasta.



viisipiikkinen



Eipä taideta hyväksyä fongoksi vaikka viispiikki onkin :)
Nyt sitten odotellaan pilkkikelejä ja alotellaan sitten  uutta fongaus kautta.

Hyvää uutta vuotta kaikille.