siis pilkkireissua varten. Lupahan heltisi ja pilkkipaikan suunnittelu alkoi. Seurasaarenselkä kiinnosti, kun en aikaisemmin siellä ollut käynytkään ja kuoretta oli kuulema noussut. Sinänsä helppo valinta. Elisjahtiin...
Kuoretta ei vielä ollut plakkarissa ja ei tuosta naapurilätäköstä jaksa noita kiiskiäkään määrättömästi nostaa. Munapataakin on ollut riittävästi tarjolla.
Sain jopa kaverin houkuteltua matkaan - harvinaista herkkua viikolla aamupäiväpilkillä (tai näin voisin kuvitella).
Vaimo ja lapset tipautettiin matkalla mummilaan ja sitten auto parkkiin Hietsun parkkikselle. Suunta kohti Seurasaarta. Verkkoja oli mahottomasti. No sekaan vielä kuitenkin sopi. Heti ensimmäisellä reiällä tukeva tärppi. Kiinni ei jäänyt, mutta lupaava alku...
Kaverikin sai kiisken hetikohta, mutta siinä ne tapahtumat olikin sitten. Seuraava tunti pilkittiinkin tyhjiä reikiä. Ei edes pilkkitutka näyttänyt eloa missään. Onneksi keli suosi. Pari pinnaa pakkasta ja aurinkokin paistoi välillä.
Lopulta löytyi reikä, josta tutka näytti jonkinlaista toimintaa pohjan tuntumasta.
Kiisken sitten kaveri nosti ihmettelemään jäänpäällistä elämää. Tärppejä tuli ja sitten kaveri nosti KUOREEN jäälle.
Äkkiä paikkojen vaihto ja pian minäkin nostin uuden eliksen jäälle. Seuraavaksi nostinkin samalta reiältä elämäni ensimmäisen pilkkikuhan. Oli vaan surkian kokonen. Ei tarvinu mittanauhaa kaivaa esiin. Pituutta oli vaan noin 15 cm. Se pääsikin samantien takaisin kasvamaan.
Muutama kuore vielä nousi ennenkuin olikin aika lähteä kotiapäin kurkuntuoksuisella autolla.
 |
| kuoretta reilu 18 cm |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan asiattomuuksien estämiseksi.