Maaliskuun päivitystä.

Maaliskuun 13 päivä eli talvisodan loppumisen vuosipäivänä olin Vuosaaressa hommissa. Iltapäivällä käppäilin rantsussa ja tutkailin sulia kohtia. Muutamassa kohtaa näkyikin pikkufisuja. Auto oli melkein vieressä. Onneksi olin jo aamulla varautunut, että saattaisi tilaisuus avautua töitten jälkeen. Morrivapa kouraan ja pienin morri joka löytyi kiinni vapaan.
Nousihan sieltä todellisa harvinaisuuksia Helsingin vesillä :)

Kalamaraton lähestyy (laskurin löydät tuolta oikeasta yläkulmasta, jos ei vielä ole pistänyt silmään...) ja somessa on alkanut jälleen propagandasodankäynti henkisen yliotteen saavuttamiseksi :)
Joukkueet ovat mm. esitelleet kalustoaan, joten laitanpa minäkin sitten keppivälineistöä kuvaan.

 Ovatpa joukkueet jo viritelleet voittolaulujaan tai tunnelman nostattajia. No omista joukkuetoveristani en tiedä, mutta itselläni kolahtaa, taistelutahtoa ja moreenia kohottaa tämä
 
Sabaton: Primo Victoria

Eilen maanantaina sain tilaisuuden töitten jälkeen mennä siikaongelle. Matkakaan ei ollut pitkä Lauttasaaressa kun töissä olin. Pakkasin tietenkin jo aamulla ennen töihin menoa kamat autoon. Tarkoituksena oli onkia se pari tuntia mitä töitten jälkeen ehtii ennen pimeän tuloa. Sen jälkeen vaihtaa lirkkivehkeisiin ja tutkia minkänäköisä öttiäisiä olisi noussut rantamatalaan.
Pian neljän jälkeen olinkin rannassa virittelemässä onkia. Keli oli tuulensuojaisella rannalla oikein mukava.

Siikoja ei minulle sillä reissulla suotu. Enkä nähnyt kenenkään muunkaan niitä nostavan. Ainoana tärppinä oli viereisen onkijan kanssa siimasotku. On se kumma, kun tämä venakko vielä kävi kysymässä, että missä minulla on siimat, niin hän heittää varmuudeksi kahdella ongella ristiin minun siimani kanssa. Yhden vielä jotenkin ymmäräisi.
Illan pimetessä kaivoin sitten ne lirkkivermeet esiin. Tarkoituksena erinäiset testit erityisesti maratonia ajatellen. Vähissä olivat fisut siellä missä oli tyynempää, että pohjan näki. Kolmipiikkejä nyt kuitenkin ja kivisimppuja. Kivisimput oli ronkelilla tuulella eikä toukanpalakaan tuntunut kelpaavan, mutta kun kaivoi uuden aseen esiin, niin johan alkoi maittaa. Jo kaukaa hyökkäsivät koukkuun ja nielaisivat sen syvälle. Vaikuttaa hyvälle. Kunhan pääsee vielä testaamaan muilla lajeilla tätä keksintöä. Siitä ei sen enempää, koska maraton. Hyshys....

On tuo fishframe kiva noiden kalojen kuvaukseen :)
Tässäpä tämä tällä kertaa. Kireitä taas ennen seuraavaa kertaa.