Airistolla härkäsimppujahdissa

Lauantaina 25.1 oli Airiston fongausreissu edessä Suomen lajikalastusliiton järjestämänä ja härkäsimppu ykköskohteena. Olisihan se taas uusi elis, jos sellainen suostuisi tartuttamaan itsensä koukkuuni. Toki muutkin lajit kelpuutetaan tässä vaiheessa vuotta, kun ei ollut vasta kuin yksi fongo (eli pasuri) kuivilla.
Heräsin aamulla 4.51 eli 9 minuuttia ennen kellon soimista. Kahvit tippumaan ja aamupalaa huiviin.
Kuuden aikaan oli tarkoitus lähteä liikkeelle minun luotani, kunhan kaikki sieltä mukaan tulevat kyytiläiset saapuvat paikalle. Kolmea vailla sitten päästiinkin liikkeelle.
Kalasatamasta ajoimme länsiväylää pitkin Tapiolaan, josta noukimme mukaan Jyväskylän vahvistukset. Vielä koukkaus Soukan kautta ja auto alkoikin olemaan täynnä.
Siitä Turunväylälle, josta poikkesimme hakemaan Lohjalta kahvit mukaan.
Loppumatka menikin mukavasti tienvarren lämpömittareista lämmön nousua seuraten.
Perillä Airiston rannassa alkoi auton tyhjennys ihmisistä ja kamoista. Autolta porukka hipsi sitä mukaa laiturille, kun sai sopivat rytkyt niskaan ja oman repun kasasta mukaansa.
Itse ehdin viimeisten joukossa etsimään laiturin mutkasta sopivaa rakoa. Kairan jätin autoon, mutta onneksi jäähän sai polkaistua mukavan kolosen, josta sai pilkin jään alle ja pääsi lappamaan siimaa syvyyksiin. Nopealla aikataululla ylös nousikin kivinilkka, ahven ja kohdekala härkäsimppu.

Elis nro 35

2014 fongo nro 2

Siinä vaiheessa vaihdoinkin sitten silakkalitkaan, johon laitoin joka toiseen koukkuun toukan.
eipä siinä taas pitkään nokka tuhissut, kun oli kuore ja silakka kuivilla. Pitihän se sitten seuraavaksi ottaa kohteeksi kolmipiikki, joita pyöri massoittain jään alla. Veteen lasketun morrin ympärille kerääntyi samantien pieniä kolmipiikkejä, mutta morri oli vaan turhan iso. Onnistui se siitä huolimatta skitarinkin koukuttaminenkin. Alle tunnissa siis taisi olla kuusi uutta fongoa kuivilla.
Puoliltapäivin kävi kutsu syömään, jossa saimme syödä hovikokin :) tekemiä taivaallisen hyviä grilliripsejä. Jälkiruuaksi olikin pakkikahvia ja pullaa.

Sapuskoinnin jälkeen kokeilin pikaisesti kivisimppua ojan suulta, mutta suut pysyivät tiukasti kiinni vaikka niitä näkyikin.
Nopeasti siitä siirryinkin jäälle ahvenia jahtaamaan. Toivoen sivusaaliina särkeä tai kiiskeä.
Jään kestävyyden olivat meille osoittaneet kellupukujen testaajat, jotka saivat mennä miltei sulaan asti ennenkuin jää petti heidän altaan.

Kaira tosin oli täydessä kesäterässä, eikä sillä meinannut päästä jäästä läpi. Osasin onneksi vähän asiaa ounastella, niin oli hiomakivi mukana. Sillä pahimpia vekkejä terästä tasoittelin, niin sai hiukkasen pienemmällä vaivalla reikää tehtyä.
Jonkin aikaa siinä kokeilin ympäriinsä, mutta millään mahdottomalla syöntituulella ei fisut olleet, niin lähdin takaisin laiturille kaveria tsemppaamaan härkiksen kanssa, kun ei hänelle ollut vielä kyseistä kalaa kuulunut. Loppuvaiheessa hän yritti syötitetyllä litkalla, mutta kivinilkka onnistui sotkemaan hieman ennen lähtöä litkan tuhannen solmuun, joten kalastus päättyi sitten siihen. No hänelle jäi vielä tavoiteltavaa ensi vuoteen.
Kotimatkalle päästiin lähtemään siten kolmen aikaan. Oli väsynyttä porukkaa autossa, miltei kaikki nukkuivat. Ainakin osan matkasta. Hyvähän se oli nukkuakin, kun kotiin ajettiin suoraan, eikä välipysähdyksiä tehty ennen Soukkaa. Kotona Kalasatamassa olinkin sitten iltakuudelta eli sellainen 12 tunnin päiväreissu. Aika sopiva mielestäni. Alla kuva päivän fisuista, kun oli näköjään jäänyt yks pikkunen härkis repunpohjalle.

kalapönö

Aika hyvin tämä vuosi lähtenyt käyntiin, vaikken olekaan mitään lajimäärätavoitteita asettanut.
Kalassa käydään, jos ehditään...

Kireitä siimoja muillekin. Toivottavasti pysyvät itsellänikin semmoisina.