Kalamaraton 2014

Kerrotaanpa vähän juttua Kalamaratonista. Aluksi kuitenkin pahoittelut kuvien laadusta, mutta ne on suurimmaksi osaksi otettu kännykkäkameralla joukkuetoverini toimesta. Oikein suuret kiitokset hänelle siitä. Itse en muistanut/kerennyt kisan tohinassa ottaa yhtä ainutta kuvaa. Nyt sitten hiukan harmittaa, sillä fishframekin oli mukana, mutta käyttöön asti se ei päässyt.

Lauantaiaamuna lähdettiin hyvissä ajoin Honkaluotoon, vaikka Mustikkamaan sillalta miltei näkee kotiin. Yksi rakennus vain välissä. Ajatuksena oli laittaa auto kisakuntoon Honkiksen parkkiksella.

Laitettiinhan se. Tosin hilpeyttä herätti pikaisella aikataululla taakse rakentelemani vapateline, ettei vavat pyörisi ympäriinsä ja saattaisi sitä kautta ehkäistä turhia siirtymätaipaleiden siimasotkuja.

Niille jotka eivät ole Honkaluodossa käyneet, niin tuossa kuvassa on sinne johtava silta.

Ilmoittautumisen jälkeen oli vielä reilu tunti aikaa odotella kisan alkua.

AC Nappasko

Maratonin alkaessa pääsimme ensimmäisten autojen joukossa liikkeelle. Toisena joukkueena saavuimme Viikin lammelle allikkosalakka ja hopearuutana jahtiin. Sama sijoitus oli joukkueella sieltä lähtiessämme. Matka vei pienen koukkauksen jälkeen Suvannolle, jossa piti vähän aikaa kokeilla, josko vimpa suostuisi antautumaan ekaan kymppiin. Suostuihan se. Meidän vimpamestarimmehan sen nosti jälleen ylös. Vimpan jälkeen pieni siirtymä suvannolla, kun ei muurilta tuntunut enempää lajeja irtoavan. Tässä vaiheessa kasassa oli allikkosalakka, hopearuutana, ruutana, ahven, kiiski, salakka, särki ja vimpa. Pian yhdeksänneksi lajiksi nousikin kolmipiikki, mutta pasuri loisti poissaolollaan. Särkiä kyllä nousi urakalla. Puolisen tuntia otti pasurin onkiminen. Välissä kävi Jukka Halonen vahvistamassa vimpapinnan, jonka jälkeen kala saikin jatkaa matkaansa kudulle. Kun pasuri viimeinkin suostui rantauttamaan itsensä, niin pääsimme lähtemään kiireesti Honkaluotoon jossa saimme kympin ajaksi 14:09 eli reilu puoli tuntia kärkijoukkueen jälkeen. Jos se pasuri olisi vaan noussut ajoissa...

Kympin jälkeen kokeilimme täplistä ja lahnaa Honkaluodosta ja Mustikkamaalta, mutta ei, niin ei... Pariin tuntiin ei siis saatu uusia lajeja. Ensimmäinen pummi tuli siis heti kympin jälkeen. Lahna oli kyllä jo kiinni, mutta pääsi karkuun. Pummin jälkeen olikin sopiva väli lähteä kotiin syömään eli täydentämään energiavarantoja.
Possupadan jälkeen suuntasimme kiertoajelulle muun muassa törön ja turvan perässä. Törö suostui ottamaan lävistyksen, mutta turpaa emme saaneet. Hauki nousi noin vartissa, suutarissa tuhlasimme 3 minuuttia. Siitä suunta jatkuikin kohti Kaapelinrannan silakoita. Sieltä saimmekin silakan lajipinnaksi 14 ja naapurista mustatäplätokon. Mustatokkoa ei sieltä löytynyt meidän koukkuihin. Seuraavaksi siirryimmekin kuhamestoille ja mahdollisten mustatokkojen asuinsijoille, mutta kumpikin onnistuivat väistelemään koukkumme. Mustatokko siis jo toistamiseen. Illan alkaessa hämärtyä piti iltapalaa ja kahvia käydä hakemassa ennen yön lirkkisessioita.

Lirkkimestoilta sitten tulikin nopealla aikataululla hietatokko, kivisimppu, kymmenpiikki ja kivinilkka. Mutu tuottikin sitten jo enemmän töitä, mutta suostui sekin sitten puremaan lirkkiperhoa lajina nro 20. Liejutokkoa metsästettiinkin sitten loppuyö. Sellaisenkin sitten saimme, joten ennen aamun valkenemista vielä kerran mustatokkoa jahtaamaan, mutta kun ei suksi luista niin se ei vaan luista.
Heti kun aamu sen verran valkeni, että kohon alkoi näkemään ilman otsalamppua, niin kalakin alkoi syömään ja sillä hetkellä nousi sorvakin rannan kuivemmalle puolelle. Joukkueemme uusi lajiennätys oli tosiasia. Enää oli kysymys, että monellako lajilla parantaisimme viime vuoden tulosta.

Lirkkisaalis+ onkisorva

Tässä vaiheessa kävimme viemässä yön/illan saaliin Honkaluotoon varmistettavaksi. Kaikki muut hyväksyttiin, mutta liejutokkoa ei vielä osattu sanoa varmaksi, joten sen tunnistus sai jäädä vielä myöhemmälle.
Nyt oli jälleen lahnan vuoro ja siinä samalla myös seipiä yritettiin saada. Tunti meni ja seipi onnistuttiin koukuttamaan, mutta lahna kiusasi edelleen meitä.

Joten paikan vaihto ja lahnamäskiä veteen. Ämpärillinen pasureita piti onkia ennenkuin mustapekka poistui käsistämme ja lahna rantautui.

Kotona olikin aamupala valmiina, elikkäs sinne siis keräämään viimeiseen rypistykseen vielä hieman piristystä. Ennen stadionkea veimme vielä lahnan näytille. Samalla otimme liejutokon varmistukseen, mutta tuomio oli, että se olikin sitten onnettoman pieni täplis. Pituutta noin tuuma. Olisihan se pitänyt täplästä tunnistaa... Mutta ei sitä tajunnut. Olisko sillä jotain vaikutusta, että siinä vaiheessa oli valvomista takana jo miltei vuorokausi.

Onginta Mustikkamaalla ennen Stadionkea ei tuottanut uusia lajeja, niinpä siirryimme pitämään seuraa paikan varanneelle joukkuetoverille. Kunhan ensin virittelimme vermeet pullalohen pyyntiä varten.
Saimmekin sitten sen meribroilerinkin sieltä vapaviidakosta noukittua ylös...
Positiivinen kokemus siinä oli huomata, että itse sidotut liitsit tuntuivat toimivan :)

Loppujen lopuksi saimme siis 24 lajia 24 tunnissa ja sijoitus oli seitsemäs aikasäännön perusteella.
Pikaisen kisa-analyysin tuloksena puhtaita pummeja olivat turpa, mustatokko ja kuha. Liejutokkoon en jaksanut ennen kisaa uskoa, joten en tiedä voiko sitä pummiksi laskea.
Vielä kun keksii paikat kivennuoliaiselle ja piikkimonnille. Vahvat epäilykset on molempien sijainnista. Mitään varmaa ei ole, vaikka kivennuoliaisen kuulema löytää kuka tahansa netin käytön osaava. No ilmeisesti minä en sitä sitten hallitse...
No on tässä taas vuosi edessä seuraavaan kisaan ja nuo lajit ei karkaa tässä hetikohta minnekkään avomerelle.
Tästä sijoituksesta on  suunta todenäköisesti alaspäin. Hankala on meidän joukkueen sijoitusta parantaa. Aikaa ei vaan löydy harjoitteluun ja uusien paikkojen etsintään. Nytkin selvisimme näin korkealle lähinnä hyvän kymppiajan suosiollisella avustuksella ja meitä kokeneempien joukkueiden konttaamisella vuoden tärkeimmällä hetkellä. Erityisesti Tarantellan jääminen taaksemme hämmästytti. Sillä harjoitusmäärällä olisi kyllä ollut oikeus ja kohtuus, että olisivat sijoittuneet korkemmalle.

Kiitokset jälleen perheelle ja muille tukijoille, jotka ovat tehneet yleensäkin mahdolliseksi osallistua kisaan. Erityiskiitokset vielä vaimolleni, kun olet jaksanut kuunnella juttujani tässä kevään mittaan.
Samoin erityiskiitokset menevät joukkuetovereilleni. Hyvin te veditte :D

Onnittelut vielä voittajille. Teitte kyllä melkoista kisahistoriaa ja, jos joku vielä joskus aikoo rikkoa teidän kisaennätyksen, niin saa kyllä varautua siihen, että pitää kyllä kaikki tähtimerkit olla kohdillaan ja Ahti hyvin voideltuna.
Samoin onnittelut kaikille muille osallistujille. Veditte kuitenkin Suomen vaativimman kalastuskilpailun läpi.

Kireitä siimoja kaikille lukijoille tasapuolisesti ja hyvää kesän jatkoa. Yritän tässä taas kirjotella jotain kalareissuista jne.

Ps. Illan pikainen onkireissu tuotti Touholle kolme uutta lajia tälle vuodelle.