Fongoja ja eliksiä kekaroiden malliin

Pikainen päivitys nyt tähän väliin, kun oli tuossa pidempi paussi.

Nyt on keskitytty lähinnä kekaroiden pinnojen haalimiseen.

Pienenä se on kalastus/fongaus aloitettava. Alla nuorimmaisen tyylinäytettä ensimmäiseltä onkireissulta. Enempi tuo onkiminen kyllä pilkkimistä muistuttaa. Sen verran aktiivista on koukun uittaminen...

Huomaa keskittynyt ilme :)

 No kyllä silläkin tekniikalla ahvenen saa tarttumaan koukkuun. Ainakin, jos hetken saa olla onki rauhassa. Sitä tosin ei kovin usein tapahdu. Iskän pitää kyllä melkosesti vielä auttaa, mutta pääasia, että itse sai kalan koukutettua ja suurinpiirtein nostettua kuiville. Turvallisuussyistä nuorimmainen on parempi pitää rattaissa. Niihin saa myös kivasti tuettua vavan pään, niin on pienen helpompi heilua sen kanssa. Taitaa olla tulossa uusi innokas kalanainen tuostakin. Hirvee meteli nousee jos näkee minun ottavan ongen kotona käteen...

Ahvenaelis

Pitihän sitä sitten kokeilla koko kekaralaumankin kanssa onkimista. Hyvä aika lähteä testailemaan, kun rouva oli iltavuorossa. Tältä reissulta Touholle täpliselis ja Epelillekin särjestä samanmoinen.

Tänään lähdimmekin koko perheen voimin pienelle retkelle Viikkiin. Suunnitelmissa oli hankkia uusia pinnoja ja eliksiä.

Alussa nousi vain pieniä ahvenia vaikka kuinka paljon. Hopearuutanat ja allikkosalakat loistivat poissaolollaan. Ainakin niin pitkään kunnes kävin kokeilemassa vanhat tutut kohdat.

Sieltähän ne nousivat. Jokainen sai vuorollaan nostaa kohdekalat ylös. Sen verran kaukana olivat hopsut rannasta, että iskän piti vähän kannatella viis metristä teleä. Ei pienissä käsissä oikein ole voimia vielä kannatella sellaista.

iskä auttaa

Ämpäriin kerätyistä kaloista riitti taas ihmettelemistä, kun eihän sitä koko aikaa jaksa onkia.

Hopsupönö

Hopsupönö

Tuollainen paperi meillä on jääkaapin ovessa. Jokainen muksu saa siihen aina uudesta lajista tarran.

Helsingin ehkä harvinaisin kala on toistaiseksi loistanut poissaolollaan...

Näihin kuviin :) kireitä kaikille...