Ero kärkeen kapenee

Sunnuntaina 24.8 Lähdettiin hakemaan Höpsölle puuttuvaa lahnapinnaa. Se kun oli toistaiseksi onnistunut kiertämään vanhimman likan koukut, vaikka vierestä niitä oli kyllä nostettu (eli siis minä olen).
Kokoonpanona oli 2/3 AC Nappaskosta ja tietenkin Höpsö.
Meiltä ei onneksi ole pitkäkään matka lahnamestoille eli siirtymiin ei mene paljoakaan aikaa.
Lahnamäskiä vaan veteen ja onget perään. Ei ne kalat millään hirmusyönnillä olleet, mutta olimme jälleen liikkeellä pienempien päiväuniaikaan, että ajankohta ei taaskaan ollut paras mahdollinen - etenkään, kun aurinko paistoi täydeltä terältä. Päikkyaikaan päästään vaan niin paljon helpommin liikkeelle, kun ei ole niin montaa mukaan haluajaa. Kyllähän nuo muutkin mieluusti ottaa mukaan. Se vaan ei vielä ole kovinkaan pitkäjänteistä tuo kalastus noilla nuoremmilla.

Ensimmäinen kala, joka nousi oli salakka ainakin nopean ilmassa tehdyn arvion mukaan. Kalan käteen saadessani huomasin , että sillähän on punaista peräevässä. Lähempi tarkastelu osoitti sen olevankin turpa. Jesh uusi pinna tälle vuodelle. Edellisestä olikin kulunut jo hyvä tovi...

turpaa tulee

Pasureita ja pieniä ahvenia nousi. Salakat pyörivät pinnassa ja sitten Höpsöllä oli hieman parempi kala kiinni. Kaivattu lahnahan se sieltä tuli. Tälle porukalle siis kaksi uutta vuosipinnaa

Höpsön vuosipinna nro 13.








Loppureissusta ei sitten mitään kummempaa tapahtunut. Ahvenia, pasureita ja lahnoja tuli pohjaongella kauempaa. Isoimman assun ollessa 29 cm ja 230gr. Tosin samoja kaloja tuli lähempääkin normiongella :) hieman pienempänä vaan.

Hirvipeijaisetkin pidettiin jo tuossa alta pois. Ihme kyllä kertaakaan en ole käynyt siinä rannassa pimeän aikaan kattelemassa, että mitä kaloja siellä mahdollisesti näkyisi. Kai se on se sahtiastia vetänyt enempi puoleensa :)
Iltojen pikkuhiljaa mukavasti pimentyessä alkavat jokatapauksessa taas lirkkikelit paranemaan. Tai siis ajankohdat...

Nyt perjantai-iltana olikin sitten vuorossa erään helsinkiläislammen vuoro tulla ongituksi. Pienemmät muksut nukkumaan ja illan hämärtyessä hipsin rantaan virittelemään vehkeitä. Ruutanat ainakin ovat kansoittaneet sen, mutta pian katulamppujen syttymisen jälkeen sieltä nousikin pitkään etsitty piikkimonni.

Piikkimonni oli siis vuosipinna numero 29. Yksi laji vielä, niin pääsen kolmeenkymmeneen. Aika taitaa vaan loppua kesken. Lokakuusta eteenpäin kaikki mahdolliset ns. vapaat viikonloput menee hirviä kytätessä ja viikolla pimeä tulee aika nopeesti.
Se hyvä puoli tässä on, että kaikki lajit, joita olen saanut, olen saanut härkäsimpua lukuunottamatta myös Helsingistä. Eli ero kalamaratonin kärkeen kapenee :) No mustatokko täpliskisasta sivusaaliina. Kivennuoliainenkin pitäis etsiä ja jospa tuosta salmesta kokeilis, ehkä sieltä jonkun mitallisenkin kuhan saisi. Eikä tuo karpillekkaan vielä myöhästä ole. Vaihtoehdoista ei ole puutetta, mutta mistä se aika?

 Lauantai aamusta söimme aamupalan ja läksimme Höpsön ja Touhon kanssa testaamaan töröjen syöntihalukkuutta. Kyllähän ne söivät... Samoin kuin pienet turvat. Touho ei tosin jaksanut onkia kuin noin minuutin, että sillä saattoi olla oma osansa kalattomuudessa. Höpsölle siis uusi elis ja vuosipinna tältä reissulta.

Siinä taas tapahtumia tähän mennessä.

Kireitä taas tällä erää.